[ Sisältö | Kirjoitelmia | Taidetta | Valokuvia | Palaute ]

Elämänhallintaa - mahdoton taito?

Vesi on elämän tärkeä perusedellytys. Ilman sitä ei olisi elämää, sillä merestä elämä sai aikoinaan alkunsa. Siitä hetkestä asti on ollut tärkeää pysyä lähellä vettä, halata elämää. Se on elämänhallintaa, jos elämä säilyy. Jos elämä kuolee, ei ole mitään hallittavaa.

Kaikista tärkeintä elämänhallinnassa on muistaa riittävä (veden) juominen, ja vieläkin merkittävämpää hengen säilymisen kannalta on muistaa keskittyä vain omiin asioihinsa, vaikka muilla on enemmän ongelmia ja vaikka he eivät ikinä selviäisi niistä yksin. Toisten asioiden korjaaminen on kuitenkin vaarallisin teko, johon ihminen saattaa käydä, sillä siitä ei kukaan ilostu, eikä kukaan kiitä, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Prosessissa tulee aina itsensä sotkettua toisten maailmoihin, mikä ei missään tilanteessa saisi kuulostaa hyvältä asialta.

Kun muistaa juoda riittävästi (vettä) ja pitää itsensä erossa muiden ongelmista, elämä sujuu mallikkaasti. Koska molempia neuvoja, ja niitä olisi lisääkin, on mahdotonta noudattaa, tuntuu elämänhallinta varsin mahdottomalta. Sitähän se onkin, ja siksi sitä tulisikin opettaa koulussa muiden mahdottomuuksien, kuten matematiikan ja musiikin tapaan. Mutta koska opettajat ovat muinaisia fossiileita, joissa viimeinen henkonen pihisee ja osasta henki on jo aikaa sitten karannut, ei heidän tietenkään voisi antaa opettaa elämänhallinan jaloa taitoa (joka sinänsä on mahdoton käsite, kun elämä, taito ja ihminen eivät millään toimi samassa lauseessa).

Ratkaisu saattaisi olla, että oppilaat pistettäisiin opettamaan toisiaan. Heillä varmasti olisi paljon opittavaa toisiltaan, mutta mitä he oikeastaan oppisivat? Oppisivatko tasapainoa, viisautta, nokkeluutta, valehtelemista, juomista, polttamista, huumeita? Sujuu se elämä niin monella tavalla, mutta usein tuntuu, että moni ei tajua kyseessä olevan oma elämä. Luulevatko he, että sen saa palauttaa kauppaan ja vaihtaa, jos se ei toimi? Ei saa.

En tiedä, mistä johtuu, mutta minun elämäni tuntuu joskus toimivan. Vilpittömästi toivon, että kaikki saisivat edes jonkinlaisen otteen elämästä (sen parempaa otetta siitä ei voi saadakaan). Mahdoton ei tarkoita luovuta.

Takaisin