% Teemu Likonen: Pieni kielenhuolto-opas
%
% Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen
% https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi

\documentclass{article}
\usepackage[a5paper,
vscale=.867, hscale=.838,
vmarginratio=10:18, hmarginratio=1:1]{geometry}
\usepackage{fontspec}
\usepackage{polyglossia}
\usepackage[finnish,showseconds=false]{datetime2}
\usepackage{ragged2e}
\usepackage{titlesec}
\usepackage{titletoc}
\usepackage{soul} \setuldepth{y}
\usepackage{multicol}
\usepackage[hang,multiple,bottom,stable]{footmisc}
\usepackage{natbib}
\usepackage[all]{nowidow}
\usepackage[unicode,hyperfootnotes=false]{hyperref}

\newcommand{\opasnimi}{Pieni kielen\-huolto-opas}
\newcommand{\opasversio}{10. toukokuuta 2024}

\hypersetup{ hidelinks, bookmarksnumbered,
  pdfauthor={Teemu Likonen}, pdftitle={\opasnimi}, pdfsubject={},
  pdfkeywords={suomen kieli, kielenhuolto, yleiskieli, asiatyyli} }

\setdefaultlanguage[babelshorthands]{finnish}
\setotherlanguage{english}
\newcommand{\englanti}[1]{\textenglish{#1}}

\defaultfontfeatures{Ligatures={TeX, Common}}
\setmainfont{Garamond Premier Pro}
\setsansfont{Myriad Pro}[Scale=MatchLowercase]
\newfontface{\paaotsikko}{Myriad Pro Black}
\newfontface{\otsfontti}{Myriad Pro Semibold}[Scale=MatchLowercase]

\renewcommand{\footnotesize}{\fontsize{10bp}{12bp}\selectfont}
\renewcommand{\small}       {\fontsize{11bp}{13.5bp}\selectfont}
\renewcommand{\normalsize}  {\fontsize{12bp}{15bp}\selectfont}
\renewcommand{\large}       {\fontsize{14.5bp}{17.5bp}\selectfont}
\renewcommand{\Large}       {\fontsize{17bp}{22bp}\selectfont}
\linespread{1}
\normalsize

\geometry{footskip=2.4em}

\newcommand{\uusipituus}[2]{\newlength{#1}\setlength{#1}{#2}}
\uusipituus{\omaparskip}{0em}
\uusipituus{\omaparindent}{.8em}
\uusipituus{\sisennys}{1.3em}
\uusipituus{\osavali}{1.2ex plus .2ex}
\setlength{\footnotemargin}{\omaparindent}
\setlength{\multicolsep}{\osavali}
\setlength{\bibhang}{\omaparindent}
\setlength{\bibsep}{\osavali}
\setlength{\emergencystretch}{1em}

\newcommand{\perusasetukset}{%
  \normalsize
  \mdseries
  \upshape
  \rmfamily
  \justifying
  \setlength{\parindent}{\omaparindent}
  \setlength{\parskip}{\omaparskip}}

\newcommand{\luetelmaasetukset}{%
  \setlength{\leftmargin}{\sisennys}
  \setlength{\partopsep}{.2\osavali}
  \setlength{\topsep}{\osavali}
  \setlength{\parsep}{\osavali}
  \setlength{\itemsep}{0ex}}

\newenvironment{luetelma}[1][--]{
  \begin{list}{#1}{%
      \luetelmaasetukset
    }
  }{\end{list}}

\newenvironment{numeroluetelma}{
  \begin{list}{\arabic{enumi}.}{%
      \usecounter{enumi}%
      \luetelmaasetukset
    }
  }{\end{list}}

\newenvironment{esimerkkisisennys}{%
  \begin{list}{}{%
      \luetelmaasetukset
    }\item\raggedright\small
  }{%
  \end{list}\vspace{.1\osavali}%
}

\newenvironment{esimerkki}{%
  \begin{esimerkkisisennys}
    \itshape
  }{%
  \end{esimerkkisisennys}%
}

\newenvironment{esimerkkitaulukko}[1]{%
  \begin{esimerkkisisennys}
    \begin{tabular}{@{}#1@{}}
      }{%
    \end{tabular}
  \end{esimerkkisisennys}
}

\newenvironment{palstaluetelma}{%
  \begin{multicols}{3}
    \footnotesize\itshape
    \begin{list}{}{
        \luetelmaasetukset
        \setlength{\parsep}{.5\osavali}
      }
    }{%
    \end{list}
  \end{multicols}
}

\newcommand{\lkohta}[1]{
  \begin{minipage}[t]{\linewidth}
    \perusasetukset
    \setlength{\parindent}{0em}
    #1
  \end{minipage}%
}

\newcommand{\lesim}[1]{%
  \begin{esimerkki}
    #1
  \end{esimerkki}}

\newcommand{\rivi}{}
\newcommand{\ots}[1]{{\otsfontti #1}}
\uusipituus{\otsvali}{.5ex}
\newcommand{\sarakevali}{\hspace{2.5em}}

\bibliographystyle{plainnat}
\setcitestyle{authoryear,semicolon,aysep={},yysep={,},notesep={, }}
\renewcommand{\bibsection}{}
\renewcommand{\bibfont}{\small}

\newenvironment{teosluetteloesimerkki}{%
  \begin{esimerkkisisennys}\justifying
    \begin{thebibliography}{99}%
    }{%
    \end{thebibliography}%
  \end{esimerkkisisennys}%
}

\newenvironment{teosluettelo}{%
  \begin{thebibliography}{99}%
  }{%
  \end{thebibliography}%
}

\urlstyle{same}
\newcommand{\angleurl}[1]{\href{#1}{\nolinkurl{‹#1›}}}
\newcommand{\angleemail}[1]{‹#1›}
\newcommand{\angleemailurl}[1]{\href{mailto:#1}{\nolinkurl{‹#1›}}}

\newcommand{\viite}[1]{\ref{#1}}
\newcommand{\viitenimi}[1]{\ref{#1} ''\nameref{#1}''}
\newcommand{\katsoav}[1]{\footnote{Katso luku \viitenimi{#1}.}}
\newcommand{\lkatsoav}[1]{%
  \footnotetext{Katso luku \viitenimi{#1}.}}

\newcommand{\otsikkoasetukset}{\raggedright \sffamily \bfseries}

\titleformat{\section}{\otsikkoasetukset\Large}
{\thesection}{1em}{}[\titlerule]
\titlespacing*{\section}{0bp}{*0}{*2}

\titleformat{\subsection}{\otsikkoasetukset\large}
{\thesubsection}{1em}{}[]
\titlespacing*{\subsection}{0bp}{*1.5}{*.5}

\titleformat{\subsubsection}{\otsikkoasetukset}
{\thesubsubsection}{1em}{}[]
\titlespacing*{\subsubsection}{0bp}{*1.5}{*.5}

\titlecontents{section}
[1.5em]
{\addvspace{1.2ex}\bfseries\small}
{\contentslabel{1.5em}}
{\hspace*{-1.5em}}
{\titlerule[0bp]\contentspage}
[\addvspace{0ex}]

\titlecontents{subsection}
[3.5em]
{\addvspace{.2ex}\footnotesize}
{\contentslabel{2.3em}}
{}
{~\titlerule*[3mm]{.}\contentspage}
[]

\titlecontents{subsubsection}
[6em]
{\footnotesize}
{\contentslabel{3em}}
{}
{~\titlerule*[3mm]{.}\contentspage}
[]

\DTMsavenow{nyt}
\newcommand{\nykyvuosi}{\DTMfetchyear{nyt}}

\addto{\captionsfinnish}{\renewcommand{\contentsname}{Sisällys}}
\newcommand{\sectionbreak}{\clearpage}
\newcommand{\vali}{\hspace{1em}}
\newcommand{\aalto}{\textasciitilde}

\begin{document}
\pagestyle{empty}
\perusasetukset
\pdfbookmark[1]{Nimiö}{luku:nimiö}

\hyphenation{
  ajan-il-mauk-set
  al-ku-osa
  al-ku-osa-na
  asen-ne-il-maus-ta
  de-monst-ra-tii-vi-pro-no-mi-neil-la
  de-si-maa-li-erot-ti-me-na
  eri-tyis-alo-jen
  joh-to-lau-se
  joh-to-lau-seen
  jäl-ki-osa
  jäl-ki-osa-na
  Kau-ko-itä
  kel-lon-ajois-sa
  kes-ki-ai-ka
  kie-li-op-pi
  kie-li-opin
  kie-li-oppi-opas
  kieli-ai-nek-seen
  kir-joi-tus-asu
  kir-joi-tus-asua
  kir-joi-tus-asuil-la
  kir-joi-tus-asut
  kir-joi-tus-oh-jei-ta
  koti-opet-ta-jat-ta-ren
  kuu-kau-si
  lau-se
  lau-see-seen
  lau-seen
  lau-seen-osa
  lau-seen-osaa
  lau-seen-osas-sa
  lau-seen-osat
  lau-seen-osat
  lau-seen-osia
  lau-seen-vas-ti-ke
  lau-seen-vas-ti-ke-tyy-pit
  lau-seen-vas-ti-ket-ta
  lau-seen-vas-tik-keel-la
  lau-seen-vas-tik-keen
  lau-seen-vas-tik-keet
  lau-seen-vas-tik-kei-den
  lau-sees-sa
  lau-seet
  lau-sei-den
  lau-sei-ta
  lau-set-ta
  lop-pu-osaa
  lu-ku-mää-rä-il-mauk-sia
  luo-kan-opet-ta-ja
  maa-liin-tulo-aika
  mer-kis-tö-stan-dar-dis-sa
  mää-ri-te-osa
  mää-ri-te-osas-ta
  mää-ri-tys-yh-dys-sa-na
  mää-ri-tys-yh-dys-sa-nat
  nu-me-ro-ilmauk-set
  oi-kein-kir-joi-tus-opas
  pe-rus-aja-tus
  pe-rus-osa
  pe-rus-osaa
  pe-rus-osal-la
  pe-rus-osas-ta
  per-soo-na-pro-no-mi-neil-la
  per-soo-na-pro-no-mi-ni
  per-soo-na-pro-no-mi-nin
  pil-kun-käyt-tö-esi-merk-ke-jä
  pu-heen-ai-he
  pää-lau-se
  pää-lau-seel-la
  pää-lau-seen
  pää-lau-sees-sa
  pää-lau-sei-den
  pää-lau-sei-ta
  pää-lau-seis-ta
  pää-lau-set-ta
  re-la-tii-vi-lau-seen
  re-la-tii-vi-pro-no-mi-neis-ta
  re-la-tii-vi-pro-no-mi-nien
  re-la-tii-vi-pro-no-mi-nil-la
  re-la-tii-vi-pro-no-mi-nit
  sa-man-ai-kai-ses-ti
  sa-man-ai-kaista
  sa-man-ar-voi-sia
  si-vu-lau-se
  si-vu-lau-se-tyy-pin
  si-vu-lau-se-tyy-pit
  si-vu-lau-seen
  si-vu-lau-seet
  si-vu-lau-sei-den
  si-vu-lau-sei-siin
  si-vu-lau-sei-ta
  si-vu-lau-set-ta
  stan-dar-di-ajas-ta
  sum-ma-yh-dys-sa-na
  sum-ma-yh-dys-sa-nat
  ta-paa-mis-ai-ka
  te-ki-jä-pro-no-mi-ni
  typo-gra-fi-nen
  typo-gra-fi-ses-ti
  vaih-to-eh-dot
  vaih-to-eh-to
  vaih-to-eh-to-ja
  vaih-to-eh-to-jen
  vara-osia
  vii-me-ai-kai-nen
  vuo-ro-kau-si
  vä-li-ot-si-koi-den
  yli-opis-ton
  ään-tö-asu
  ään-tö-asua
  ään-tö-asun
}

\null\vfill

{

  \setlength{\parindent}{0em}
  \setlength{\parskip}{0em}

  \rmfamily \fontsize{40bp}{40bp} \mdseries \itshape Pieni

  \paaotsikko \fontsize{44bp}{44bp} \selectfont

  \centering KIELENHUOLTO-

  \raggedleft OPAS

}

\vfill\vfill

{

  \raggedright

  Teemu Likonen \\
  Lapin yliopiston harjoittelukoulu \\
  \opasversio

}

\clearpage
\pdfbookmark[1]{Tekijänoikeus}{luku:tekijanoikeus}

\null\vfill

{

  \setlength{\parindent}{0em}
  \setlength{\parskip}{.5em}

  \subsection*{\opasnimi}

  \DTMsetstyle{finnish-numeric}

  Tekijä: Teemu Likonen \angleemailurl{teemu.likonen@ulapland.fi}

  Päiväys: \DTMtoday\ kello \DTMcurrenttime\ (ensijulkaisu:
  \DTMdisplaydate{2020}{3}{6}{4})

  Lisenssi: \emph{Creative Commons Nimeä-Jaa\-Samoin 4.0 Kansainvälinen}
  (CC BY-SA 4.0). Lisenssi antaa sinulle luvan kopioida ja levittää tätä
  teosta tai sen osia missä tahansa välineessä ja muodossa. Sisältöä saa
  muokata, ja sen pohjalta saa luoda uusia teoksia mihin tahansa
  tarkoitukseen, myös kaupallisesti. Ehdot ovat seuraavat:

  \begin{list}{--}{
      \luetelmaasetukset
      \setlength{\topsep}{0ex}
      \setlength{\partopsep}{0ex}
      \setlength{\itemsep}{0ex}
    }
  \item Sinun on mainittava tekijä(t) asianmukaisesti, tarjottava linkki
    lisenssin koko tekstiin (ks. alla) sekä mainittava, mikäli olet
    tehnyt muutoksia.
  \item Jos muokkaat teosta tai luot sen pohjalta uuden teoksen, sinun on
    jaettava muutoksiasi samalla lisenssillä kuin alkuperäistä teosta.
  \item Et saa asettaa sellaisia oikeudellisia ehtoja tai teknisiä
    estoja, jotka estävät muita tekemästä asioita, jotka tämä lisenssi
    sallii.
  \end{list}

  Lisenssin koko teksti: \\
  \url{https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi}

  Poikkeus lisenssiin: Jos teet tästä teoksesta oman sähköisen
  dokumentin (esim. PDF), dokumenttiin mahdollisesti upotettavat fontit
  eivät kuulu tämän lisenssin piiriin, eli niillä saa olla jokin toinen
  lisenssi. Ilmaise sähköisen dokumentin käyttäjille selvästi, jos
  upotettujen fonttien lisenssi rajoittaa käyttöä eri tavalla kuin tämä
  lisenssi ja että tämä lisenssi on silti voimassa teoksen muun sisällön
  osalta. (Jos haluat, voit poistaa tämän poikkeuksen, jolloin myös
  fonttien lisenssin on oltava yhteensopiva tämän lisenssin kanssa.)

}

\clearpage
\pagestyle{plain}
\perusasetukset
\pdfbookmark[1]{Sisällys}{luku:sisallys}
\tableofcontents

\clearpage
\perusasetukset

\section{Puheen ja kirjoituksen eroja}

\subsection{Sanasto}

Yleiskielessä ja asiatyylisissä teksteissä käytetään pääasiassa
neutraalia sanastoa eli sellaista, joka ei ilmaise kirjoittajan
asenteita kovin voimakkaasti. Myöskään monet arkikieliset lyhennetyt
sanat eivät kuulu yleiskieleen.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1} & \emph{#2} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \ots{Arkikieli} & \ots{Yleiskieli} \\[\otsvali]
  \rivi{(me) mennään}{(me) menemme}
  \rivi{saarnata}{moittia, nuhdella}
  \rivi{piettää}{pitää}
  \rivi{moka}{virhe, erehdys}
  \rivi{kuski}{kuljettaja}
  \rivi{verkkarit}{verryttelypuku, -housut}
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Arkikielessä on tavallista viitata henkilöihin
demonstratiivipronomineilla \emph{se} ja \emph{ne}. Yleiskielessä
käytetään kuitenkin persoonapronomineja \emph{hän} ja \emph{he}.
Joitakin poikkeuksia on. Esimerkiksi seuraavanlaisen relatiivilauseen
edellä henkilöön viitataan \emph{se}-pronominilla.

\begin{esimerkki}
  \ul{Se}, joka lähtee viimeisenä, sammuttaa valot.
\end{esimerkki}

\noindent
Lisäksi \emph{tämä}-pronominilla viitataan kahdesta aiemmin mainitusta
henkilöstä jälkimmäiseen.\katsoav{hän-tämä}

\subsection{Yksikkö ja monikko}

Lauseen subjektin ja predikaatin välillä on yleensä lukukongruenssi. Se
tarkoittaa, että subjektin luku eli yksiköllisyys tai monikollisuus
vaikuttaa predikaatin lukuun.

\begin{esimerkki}
  susi ulvoo \vali sude\ul{t} ulvo\ul{vat}
\end{esimerkki}

\noindent
Puhekielessä vastaavaa lukukongruenssia ei välttämättä ole: \emph{susi
  ulvoo, sudet ulvoo}.

\subsection{Omistusliitteet}

Yleiskielessä täytyy käyttää omistusliitettä, kun omistettava asiaan
liittyy genetiivimuotoinen persoonapronomini.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1 #2}}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \rivi{minun}{avaime\ul{ni}} &
  \rivi{meidän}{avaime\ul{mme}} \\
  \rivi{sinun}{avaime\ul{si}} &
  \rivi{teidän}{avaime\ul{nne}} \\
  \rivi{hänen}{avaime\ul{nsa}} &
  \rivi{heidän}{avaime\ul{nsa}} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Usein persoonapronominin voi jättää pois, koska omistusliite yksinäänkin
kertoo omistajapersoonan: \emph{avaimeni, avaimesi} jne.

Omistusliitettä tarvitaan myös lauseenvastikkeiden verbeissä. Niissä se
ei ilmaise omistajaa vaan tekijää: \emph{Heti herättyä\ul{ni} avasin
  tietokoneen}.\katsoav{lauseenvast_tekijä}

\subsection{Äänteet}

Suomen kielen äänne- ja kirjoitusjärjestelmät ovat hyvin lähellä
toisiaan, mutta joitakin eroja on. Yksi tunnetuimmista on
\emph{ŋ}-äänne, jota merkitään \emph{n}- tai \emph{g}-kir\-jai\-mella
tai niiden yhdistelmällä.

\renewcommand{\rivi}[4]{\emph{#1} & \emph{#2} & \emph{#3} & \emph{#4} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll@{\sarakevali}ll}
  \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu}
  & \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu} \\[\otsvali]
  \rivi{haŋki}{hanki}{maŋneetti}{magneetti}
  \rivi{haŋŋessa}{hangessa}{eŋlanti}{englanti}
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Tiettyjen \emph{e}-loppuisten sanojen ja taivutuspäätteiden jälkeen
konsonantti ääntyy pitkänä.

\renewcommand{\rivi}[4]{\emph{#1} & \emph{#2} & \emph{#3} & \emph{#4} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll@{\sarakevali}ll}
  \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu}
  & \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu} \\[\otsvali]
  \rivi{minullekkin}{minullekin}{sinneppäin}{sinnepäin}
  \rivi{tännekkään}{tännekään}{sadekko}{sadeko}
  \rivi{menehhän}{menehän}{sadettakki}{sadetakki}
  \rivi{tuleppa}{tulepa}{venerreissu}{venereissu}
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Myös tiettyjen käskymuotoisten verbien\footnote{Tarkemmin: imperatiivin
  preesensin yksikön toinen persoona.} jälkeen konsonantti ääntyy
pitkänä.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1} & \emph{#2} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu} \\[\otsvali]
  \rivi{tulet tänne}{tule tänne}
  \rivi{palautak kirjat}{palauta kirjat}
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Liitepartikkelin \emph{pa} edellä \emph{n} ääntyy \emph{m}:nä.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1} & \emph{#2} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu} \\[\otsvali]
  \rivi{ompa}{onpa}
  \rivi{luulempa}{luulenpa}
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Puhekielelle on ominaista ääntämyksen yksinkertaistaminen. Vaikeammat
äänteet tai äänneyhdistelmät voivat sen vuoksi muuttua.

\renewcommand{\rivi}[4]{\emph{#1} & \emph{#2} & \emph{#3} & \emph{#4} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll@{\sarakevali}ll}
  \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu}
  & \ots{Ääntöasu} & \ots{Kirjoitusasu} \\[\otsvali]
  \rivi{ai\ul{j}on}{aion}{ol\ul{u}mpia}{ol\ul{y}mpia}
  \rivi{kau\ul{v}an}{kauan}{\ul{k}reippi}{\ul{g}reippi}
  \rivi{juoksia}{juoksi\ul{j}a}{attri\ul{p}uutti}{attri\ul{b}uutti}
\end{esimerkkitaulukko}

\section{Isot ja pienet kirjaimet}

Isolla kirjaimella aloitetaan virkkeet, otsikot ja erisnimet. Erisnimiä
ovat sellaiset substantiivit, jotka ovat ihmisten tai asioiden
yksilöllisiä nimiä eli tietylle yksilölle annettuja nimiä.

Kaikista nimistä ei kuitenkaan pysty helposti päättelemään, onko nimi
erisnimi eli yksilöllinen nimi vai ei. Siksi osa alkukirjainsäännöistä
on vain sopimuksia ja kieliyhteisöön vakiintuneita käytäntöjä, jotka
täytyy opetella. Eri kielissä käytännöt voivat olla erilaisia.

\subsection{Erisnimiä}

\begin{luetelma}
\item Ihmisten nimet, lempinimet, olentojen nimet: \emph{Jarkko, Jakke,
    Nalle Puh}.
\item Paikannimet ja alueet: \emph{Rovaniemi, Itämeri, Lähi-itä,
    Kaukoitä, Kairatie, Pohjanmaa}.

  Jos paikannimeä rajataan ilmansuunnalla tai muulla aluetta
  ilmaisevalla sanalla, sekin on osa erisnimeä: \emph{Itä-Suomi,
    Meri-Lappi, Etelä-Euroop\-pa}. Jos määrite ei ilmaise aluetta vaan
  muuta ominaisuutta, se ei ole osa erisnimeä: \emph{nyky-Suomi,
    natsi-Saksa}.

\item Teosten, julkaisujen ja tuotteiden nimet: \emph{Kalevala, Tieteen
    kuvalehti, Adidas}.
\item Yritysten ja järjestöjen nimet: \emph{Kemira, Suomen
    luonnonsuojeluliitto}.
\item Rakennusten tai laitosten nimet: \emph{Kiasma, Opetushallitus}.
\end{luetelma}

\noindent
Monisanaisissa nimissä vain nimen ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla
alkukirjaimella: \emph{Seitsemän veljestä, Kielitoimiston sanakirja,
  Yhdistyneet kansakunnat}.

Jotkin järjestöjen nimet tai kaupalliset erisnimet esiintyvät
yleiskielen vastaisessa muodossa: \emph{Suomen Punainen Risti, Lapin
  Kansa, PowerPoint, Avanti!}. Tällaiset nimet voi kirjoittaa myös
yleiskielen mukaisesti: \emph{Suomen punainen risti, Lapin kansa,
  Powerpoint, Avanti}.

Erisnimestä johdetut uudet sanat eivät ole erisnimiä: \emph{Jumala} >
\emph{jumalainen}, \emph{Rovaniemi} > \emph{rovaniemeläistyä},
\emph{Poh\-jois-Suomi} > \emph{\mbox{pohjoissuomalainen}}.

\subsection{Yleisnimiä}

\begin{luetelma}
\item Viikonpäivät ja kuukaudet: \emph{syyskuu, sunnuntai}.
\item Juhlapäivät: \emph{joulu, pääsiäinen, juhannus, uudenvuodenpäivä}.
\item Aikakaudet, tyylisuunnat ja sotien nimiet: \emph{antiikki,
    keskiaika, surrealismi, talvisota, toinen maailmansota}.
\item Kielten nimet: \emph{suomi, suomen kieli, tanska, somali}.
\item Kansalaiset ja asukkaat: \emph{suomalainen, pohjoissuomalainen,
    rovaniemeläinen, britti, trinidadtobagolainen\footnote{Valtion nimi:
      \emph{Trinidad ja Tobago}.}}.
\item Eläin-, kasvi- ja ruokalajit: \emph{saksanpaimenkoira, annansilmä,
    karjalanpaisti}.
\end{luetelma}

\subsection{Isot kirjaimet tyylikeinona}

Isoa alkukirjainta käytetään joskus tyylikeinona, esimerkiksi
kohteliaassa ja kunnioittavassa puhuttelussa:

\begin{esimerkki}
  Olemme valinneet Sinut edustamaan järjestöämme. \nopagebreak

  Arvoisa Presidentti, --~--.
\end{esimerkki}

\noindent
Muitakin erityismerkityksiä ilmaistaan joskus isoilla kirjaimilla, mutta
asiatyyliseen tekstiin ne eivät oikein sovi.

\begin{esimerkki}
  Tavoittelimme yhdessä Suurta Ideaa. \nopagebreak

  Tavoittelimme yhdessä SUURTA IDEAA.
\end{esimerkki}

\section{Yhdyssanat}

\subsection{Merkitys}

Uusia sanoja voidaan muodostaa yhdistämällä vanhoja sanoja. Näin
muodostuu uusi merkitys.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \ots{Sana tai ilmaus} & \ots{Merkitys} \\[\otsvali]
  \emph{kärryn pyörä} & kärryn liikkumista helpottava keksintö \\
  \emph{kärrynpyörä}  & tietty voimisteluliike \\
  \emph{meidän työn tekijä} & meidän työtämme tekevä henkilö \\
  \emph{meidän työntekijä} & meille tiettyyn tehtävään palkattu
  henkilö \\
  \emph{Venäjän suurlähettiläs} & Venäjää edustava suurlähettiläs \\
  \emph{Suomen Venäjän-suurlähettiläs} & Suomea edustava suurlähettiläs
  Venäjällä \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Määritysyhdyssanat}

Määritysyhdyssana muodostuu määriteosasta, joka määrittää eli tarkentaa
perusosaa. Perusosa kertoo sanan yleisen merkityksen.

\begin{esimerkkitaulukko}{r@{}l}
  \ots{Määriteosa + } & \ots{Perusosa} \\[\otsvali]
  & \emph{romaani} \\
  \emph{fantasia} & \emph{romaani} \\
  \emph{Hobitti-} & \emph{romaani} \\
  \emph{Taru Sormusten herrasta -} & \emph{romaani} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Perusosalla voi olla kaksi tai useampia samanarvoisia määritteitä.
Tällöin määritteiden väliin kirjoitetaan yhdysmerkki~(-).

\begin{esimerkki}
  \ul{mansikka}-\ul{raparperi}kiisseli \nopagebreak

  \ul{jauheliha}-\ul{makaroni}laatikko
\end{esimerkki}

\subsection{Summayhdyssanat}
\label{summayhdyssana}

Summayhdyssana muodostuu samanarvoisista osista. Osien välissä on
yhdysmerkki~(-).

\begin{esimerkkitaulukko}{l@{\sarakevali}l}
  \emph{parturi-kampaamo} & \emph{jääkaappi-pakastin} \\
  \emph{näyttelijä-laulaja} & \emph{suomalais-virolainen} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Summayhdyssanoja taivutetaan vain viimeisestä osasta:
\emph{näyttelijä-lau\-la\-ja\ul{lla}}.

\subsection{Yhdysmerkki osien välissä}
\label{yhdysmerkki}

Yhdyssanan osien väliin kuuluu tietyissä tilanteissa yhdysmerkki~(-).
Yhdysmerkkiä käytetään yhdyssanassa, kun

\begin{luetelma}
\item \lkohta{rajakohdassa on sama vokaali \lesim{tasa-arvo \vali ulko-ovi}
  \item osana on erisnimi \lesim{Riikka-täti \vali Meri-Lappi \vali
      Itä-Suomi \vali nyky-Venäjä}}
\item \lkohta{osana on numero, symboli tai lyhenne \lesim{15-vuotias
      \vali @-merkki \vali EU-kokous}}
\item \lkohta{yhteistä alku- tai loppuosaa ei haluta toistaa
    \lesim{kauno- ja tietokirjallisuus \vali tapahtumapaikka ja
      "-aika}}
\item \lkohta{yhdistetään samanarvoisia osia\footnotemark
    \lesim{suomalais-ruotsalainen \vali
      jääkaappi-pakastin}}\lkatsoav{summayhdyssana}
\item \lkohta{osana on monisanainen kokonaisuus \lesim{tee se itse
      "-meininki \vali nyky- New York \vali nyky- nordic noir
      "-tyyli}}
\item \lkohta{selvyys vaatii vaikeasti hahmottuvissa sanoissa,
    esimerkiksi vierassanoissa \lesim{\mbox{popura} \aalto\ pop-ura
      \vali \mbox{squashottelu} \aalto\ squash-ottelu \vali
      \mbox{nykyisyys} \aalto\ nyky-isyys}}
\end{luetelma}

\noindent
Kun sana katkaistaan rivin lopussa, merkitään yhdysmerkki rivin loppuun.

\begin{esimerkki}
  Hobitti- \\*
  romaani \hfill (vrt. Hobitti-romaani)
\end{esimerkki}

\noindent
Poikkeustilanne on sillon, kun ennen yhdysmerkkiä on väli ja yhdysmerkki
on kiinni seuraavassa sanassa. Silloin yhdysmerkki kuuluu uuden rivin
alkuun.

\begin{esimerkki}
  Taru Sormusten herrasta \\*
  -romaani \hfill (vrt. Taru Sormusten herrasta -romaani)
\end{esimerkki}

\subsection{Yhdyssanatesti}

Sanojen kirjoittamista yhteen tai erilleen voi testata seuraavien
kysymysten \mbox{avulla}.

\begin{numeroluetelma}

\item \lkohta{Muuttuuko merkitys, kun sanat kirjoittaa yhteen tai
    erilleen? \lesim{kärryn pyörä / kärrynpyörä}}

  Jos molemmilla kirjoitusasuilla on erilainen järkevä merkitys,
  molemmat ovat oikein, ja täytyy valita tilanteeseen sopiva merkitys.

\item \lkohta{Sopiiko \emph{kin}-liite ensimmäisen sanan jälkeen, vai
    sopiiko se ainoastaan jälkimmäisen sanan jälkeen?
    \lesim{hammas\ul{kin} lääkäri / hammaslääkäri\ul{kin} \vali
      paksu\ul{kin} lauta / paksulauta\ul{kin}}}

  Jos \emph{kin}-liite sopii vain jälkimmäisen sanan jälkeen, sanat
  kirjoitetaan yhteen: \emph{hammaslääkäri}. Jos \emph{kin}-liite sopii
  luontevasti ensimmäisen sanan jälkeen, sanat kirjoitetaan erilleen:
  \emph{paksu lauta}.

\item \lkohta{Taipuvatko molemmat sanat luontevasti yhdessä, vai sopiiko
    taivuttaminen vain jälkimmäiseen sanaan? \lesim{rulla\ul{lla}
      lauda\ul{lla} / rullalauda\ul{lla} \vali paksu\ul{lla}
      lauda\ul{lla} / paksulauda\ul{lla}}}

  Jos vain jälkimmäinen sana taipuu luontevasti, sanat kirjoitetaan
  yhteen: \emph{rullalauta}. Jos molempia sanoja voi taivuttaa
  luontevasti, sanat kirjoitetaan erilleen: \emph{paksulla
    laudalla}.\footnote{Jotkin harvat yhdyssanat taipuvat molemmista
    osista: \emph{omatunto : omantunnon : omallatunnolla}. Joitakin voi
    taivuttaa kahdella tavalla eli pelkästään perusosasta tai
    molemmista osista: \emph{puoliväli : puolivälin \aalto\ puolenvälin
      : puolivälissä \aalto\ puolessavälissä}.}

\end{numeroluetelma}

\subsection{Vinkkejä}

Yhteen kirjoitetaan esimerkiksi

\begin{luetelma}
\item vakiintuneet käsitteet: \emph{pilvenpiirtäjä, luokanopettaja}
\item \emph{inen}-loppuiset adjektiivit ja \emph{vuotias}:
  \emph{viimeaikainen, ruotsinkielinen, kolmevuotias, 15-vuotias}
\item eläin-, kasvi- ja ruokalajit: \emph{shetlanninponi, koiranputki,
    runebergintorttu}.
\end{luetelma}

\noindent
Erilleen kirjoitetaan esimerkiksi

\begin{luetelma}
\item mittaluku ja mittayksikkö: \emph{viisi metriä (5~m), viisi vuotta
    (5~v)}
\item sanaparit, joissa on verbin nominaalimuoto: \emph{olemassa oleva,
    lukuun ottamatta, niin sanottu}
\item sanaparit, joiden alkuosana on pronomini tai jälkiosana konjunktio
  \emph{kun} tai \emph{kuin}: \emph{muun muassa, sillä lailla, sen
    sijaan, niin kuin, ennen kuin, sitten kun}
\item samanmuotoisista sanoista muodostuva sanapari: \emph{alun perin,
    hujan hajan, mullin mallin, puuta heinää, ristiin rastiin, suurin
    piirtein, hädin tuskin}.
\end{luetelma}

\section{Virkkeet ja lauseet}

\subsection{Virke}

Virke on kirjoitettu kokonaisuus, joka alkaa isolla kirjaimella ja
päättyy päättövälimerkkiin eli pisteeseen, kysymysmerkkiin tai
huutomerkkiin.\footnote{Virke voi päättyä myös kaksoispisteeseen~(:),
  jos kaksoispisteeseen päättyvä lause viittaa eteenpäin useamman kuin
  yhden virkkeen mittaiseen selitykseen.}

Kirjoitettu kieli jaetaan sopivan mittaisiin, helposti ymmärrettäviin
virkkeisiin. Sopiva virke käsittelee suunnilleen yhtä selvää ajatusta.
Eri ajatukset kuuluvat eri virkkeisiin. Pitkät, useita asioita
sisältävät virkkeet ovat vaikeaselkoisia.

\subsection{Lause}

Lause on puhuttu tai kirjoitettu kokonaisuus, joka rakentuu
persoonamuotoisen verbin varaan. Lauseen ydin on persoonamuotoinen
verbi, ja lauseen muut osat täydentävät verbiä.

Persoonamuotoisen verbin tunnistaa siitä, että se on taipuneena
persoonaan eli tekijän ilmaisemaan muotoon tai passiiviin: \emph{luen},
\emph{luet}, \emph{lukee}, \emph{luemme}, \emph{luette}, \emph{lukevat},
\emph{luetaan}. Lisäksi persoonamuotoinen verbi on jossakin moduksessa,
aikamuodossa ja joko myönteisessä tai kielteisessä muodossa.

\subsection{Päälause ja sivulausetyypit}
\label{pää_ja_sivulauseet}

Virke voi koostua useasta lauseesta. Saman virkkeen lauseet jaetaan pää-
ja sivulauseisiin. Päälause voi olla virkkeessä yksinkin, ja virkkeen
merkitys ymmärretään päälauseista käsin.

Sivulause tarkentaa päälausetta tai toista sivulausetta, ja siksi
sivulause ei voi esiintyä yksin. Sivulauseita on kolmea eri tyyppiä.
Sivulausetyypin tunnistaa sanasta, jolla sivulause alkaa.

\begin{numeroluetelma}
\item Konjunktiolause alkaa alistuskonjunktiolla: \emph{että, jotta,
    koska, kun, kunnes, jos, mikäli, vaikka, kuin}.\footnote{Lisäksi
    \emph{jos}- ja \emph{vaikka}-sanan sekä kieltosanan sulautumat:
    \emph{ellen, ellet, ellei, ellemme, ellette, elleivät, jollen,
      jollet, jollei, jollemme, jollette, jolleivät \aalto\ jolleivat,
      vaikken, vaikket, vaikkei, vaikkemme, vaikkette, vaikkeivät
      \aalto\ vaikkeivat}.}
\item Relatiivilause alkaa relatiivipronominilla: \emph{joka,
    mikä}.\footnote{Lisätietoa relatiivipronomineista luvussa
    \viitenimi{relatiivipronominien_viittauskohde}.}\footnote{Relatiivisen
    (sivu)lauseen voivat aloittaa myös relatiivipronomineista johdetut
    adjektiivit \emph{jollainen} ja \emph{millainen} sekä adverbit
    \emph{joten}, \emph{miten}, \emph{jolloin}, \emph{milloin}.}
\item Kysyvä sivulause alkaa kysymyssanalla eli kysyvällä pronominilla
  (tai niistä johdetulla adjektiivilla tai adverbilla) tai \emph{ko}-
  tai \emph{kö}-liitteisellä sanalla: \emph{kuka, mikä, ken, kumpi,
    kumpainen, millainen, miten, milloin, kannattaisiko, meneekö}
  yms.\footnote{Arkikielessä kysyvän sivulauseen alussa on joskus
    \emph{että}-sana: \emph{Hän kysyi, että mitä tänään on ruokana.}
    Yleiskieleen tällainen \emph{että}-sana ei kuulu. }
\end{numeroluetelma}

\subsection{Päättövälimerkit}

Virkkeen päättövälimerkki määräytyy päälauseen perusteella. Esimerkiksi
kysymysmerkki tulee virkkeen loppuun vain silloin, kun päälause on
kysymys.

\begin{esimerkki}
  \ul{Pohdin}, mitä oikein tapahtui. \nopagebreak

  \ul{Ymmärrätkö sinä}, että asialla alkaa olla jo kiire?
\end{esimerkki}

\noindent
Huutomerkki sopii tervehdysten, toivotusten ja huudahdusten
painottamiseen. Normaalit toteamukset ja käskyt eivät tarvitse
huutomerkkiä, ainakaan asiatyylisessä tekstissä.

\subsection{Pilkun käyttö}
\label{pilkun_käyttö}

Tämä luku käsittelee pilkun käyttöä lauseiden välissä. Muuntyyppisiä
pilkunkäyttöesimerkkejä on luvussa \viite{vm_pilkku}. Perusajatus on,
että saman virkkeen eri lauseet erotetaan pilkulla, mutta sääntöön on
eräitä poikkeuksia.

\subsubsection{Päälause ja sivulause (eritasoiset lauseet)}

Pilkku tulee eritasoisten lauseiden väliin. Esimerkiksi päälauseen ja
sivulauseen väliin kirjoitetaan pilkku.

\begin{esimerkki}
  Aina ei oikein tiedä, \ul{mikä kirja sopii mihinkin hetkeen}.

  \ul{Jotta into säilyisi}, kannattaa tutustua uusiin lajityyppeihin.

  Luin kerran kirjan, \ul{jonka kertoja puhutteli välillä lukijaa}.
\end{esimerkki}

\noindent
Relatiivinen sivulause voi olla toisen lauseen sisällä. Tällöin se
täytyy erottaa pilkulla molemmin puolin.

\begin{esimerkki}
  Se paksu kirja, \ul{jonka lainasin eilen}, osoittautui
  helppolukuiseksi.
\end{esimerkki}

\noindent
Pilkku tulee myös kahden sivulauseen väliin, jos ne ovat eritasoisia eli
toinen on alisteinen toiselle.

\begin{esimerkki}
  Odotan eniten sitä, että menisimme pyöräilemään\ul{,} koska haluan
  päästä tuulettamaan ajatuksiani.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Päälause ja päälause}

Kaksi päälausetta yhdistetään toisiinsa yleensä rinnastuskonjunktiolla:
\emph{ja, sekä, sekä--että, enkä, etkä, eikä, emmekä, ettekä, eivätkä,
  eli, tai, joko--tai, vai, mutta, vaan, sillä}.\footnote{Lisäksi
  \emph{mutta}-sanan ja kieltosanan sulautumat: \emph{mutten, muttet,
    muttei, muttemme, muttette, mutteivät \aalto\ mutteivat}.}

Päälauseiden väliin tulee pilkku, jos lauseet ovat itsenäisiä eli jos
niillä ei ole keskenään yhteistä lauseenosaa.

\begin{esimerkki}
  Susanna harrastaa lentopalloa, mutta Mikko ei välitä siitä.
  \nopagebreak

  Pojat harjoittelevat joka päivä, ja vanhemmat ovat tukeneet
  harrastusta alusta saakka.
\end{esimerkki}

\noindent
Usein kahdella päälauseella kuitenkin on yhteinen lauseenosa. Se voi
olla esimerkiksi yhteinen verbi, tekijä, ajan ilmaus tai paikan ilmaus.
Tällöin pilkkua ei käytetä päälauseiden välissä.

\begin{esimerkki}
  \ul{Susanna} harrastaa lentopalloa mutta ei välitä koripallosta.
  \nopagebreak

  \ul{Huhtikuussa} harjoittelu tiivistyy ja järjestetään kilpailut.
\end{esimerkki}

\noindent
Yhteiseksi tekijäksi katsotaan myös näkymätön tekijäpronomini
\emph{minä, sinä, me, te} tai passiivimuotoinen verbi. Pilkku jätetään
tällaisessa tilanteessa pois.

\begin{esimerkki}
  [\ul{minä}] Keräsin ajovarusteet ja painelin ulos pyöräilemään.
  \nopagebreak

  Varaosia \ul{hankitaan} lisää ja pyörät \ul{kunnostetaan}.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Rinnasteiset sivulauseet}

Rinnasteisten sivulauseiden eli rinnastuskonjunktiolla yhdistettyjen
sivulauseiden välissä ei käytetä pilkkua. Tällaiset sivulauseet
täsmentävät kumpikin päälausetta tai muuta ylempitasoista lausetta.

\begin{esimerkki}
  Odotan eniten sitä, että menisimme pyöräilemään ja (että) pääsisin
  tuulettamaan ajatuksiani.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Lyhyet lauseet tai lauseenosat}

Ihan lyhyitä lauseita tai lauseenosia ei välttämättä tarvitse erottaa
pilkulla.

\begin{esimerkki}
  Sataa, ja tuulee. \nopagebreak

  Sataa ja tuulee.

  Se, joka lähtee viimeisenä, sammuttaa valot. \nopagebreak

  Se joka lähtee viimeisenä, sammuttaa valot.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Irrallinen lisäys}
\label{irrallinen_lisäys}

Lauseeseen sisältyvä tervehdys, henkilön puhuttelu tai irrallinen
täsmennys erotetaan pilkulla.

\begin{esimerkki}
  \ul{Hei}, ehtisitkö auttaa tämän sähköpostin liitetiedoston kanssa?
  \nopagebreak

  \ul{Jaakko}, sopiiko huominen tapaamisaika?

  Setäni lomailee Keski-Suomessa, \ul{kotiseuduillaan}. \nopagebreak

  Hän vahvisti, \ul{tosin hieman epäröiden}, tarinan olevan tosi.
\end{esimerkki}

\noindent
Irrallinen täsmennys voidaan erottaa myös ajatusviivoilla~(--).

\begin{esimerkki}
  Hän vahvisti -- tosin hieman epäröiden -- tarinan olevan tosi.
\end{esimerkki}

\noindent
Lauseen alussa olevaa näkökulma- tai asenneilmausta ei yleensä eroteta
pilkulla. Pilkun käyttö on kuitenkin mahdollista, jos ilmausta halutaan
painottaa.

\begin{esimerkki}
  \ul{Toisaalta} olisi voinut mennä huonomminkin. \nopagebreak

  \ul{Toisaalta}, olisi voinut mennä huonomminkin. \nopagebreak

  \ul{Yllättävää kyllä}, emme myöhästyneet aloituksesta.
\end{esimerkki}

\section{Lauseenvastikkeet}

Lauseenvastikkeet ovat rakenteita, joita voidaan käyttää tiettyjen
sivulauseiden tilalla. Lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla.

\subsection{Lauseenvastiketyypit}

\subsubsection{Temporaalinen}

Temporaalinen lauseenvastike korvaa aikaa ilmaisevan \emph{kun}-lauseen.

\begin{esimerkki}
  Vieraat saapuivat, kun kello löi kahdeksan. \nopagebreak

  Vieraat saapuivat kellon lyödessä kahdeksan.
\end{esimerkki}

\noindent
Edellisessä esimerkissä vieraat saapuivat samaan aikaan kuin kello löi.
Seuraavassa esimerkissä kello löi jo aiemmin.

\begin{esimerkki}
  Vieraat saapuivat, kun kello oli lyönyt kahdeksan. \nopagebreak

  Vieraat saapuivat kellon lyötyä kahdeksan.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Referatiivinen}

Referatiivinen lauseenvastike korvaa \emph{että}-lauseen.

\begin{esimerkki}
  Näen, että vieraat saapuvat. \nopagebreak

  Näen vieraiden saapuvan.
\end{esimerkki}

\noindent
Edellisessä esimerkissä näkeminen ja vieraiden saapuminen on
samanaikaista. Seuraavassa esimerkissä vieraat ovat saapuneet jo
aiemmin.

\begin{esimerkki}
  Huomaan, että vieraat ovat saapuneet. \nopagebreak

  Huomaan vieraiden saapuneen.
\end{esimerkki}

\noindent
Referatiivista lauseenvastiketta voidaan käyttää myös
passiiviverbillisen \emph{että}-lau\-seen korvikkeena.

\begin{esimerkki}
  Näen, että juhliin saavutaan. \nopagebreak

  Näen juhliin saavuttavan.

  Huomaan, että juhliin saavuttiin ajoissa. \nopagebreak

  Huomaan juhliin saavutun ajoissa.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Finaalinen}

Finaalinen lauseenvastike korvaa tarkoitusta tai päämäärää ilmaisevan
\emph{jotta}-lau\-seen.

\begin{esimerkki}
  Luen filosofiaa, jotta oppisin ajattelemaan. \nopagebreak

  Luen filosofiaa oppiakseni ajattelemaan.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Modaalinen}

Modaalinen lauseenvastike korvaa tekemisen tapaa ilmaisevan \emph{siten
  että}- tai \emph{niin että} "-lau\-seen.

\begin{esimerkki}
  Lapsi tuli kotiin siten, että hän itki. \nopagebreak

  Lapsi tuli kotiin itkien.
\end{esimerkki}

\noindent
Modaalinen lauseenvastike ilmaisee, millä tavalla asia tapahtuu. Tästä
seuraa, että verbeillä on oltava sama tekijä ja tapahtuma-aika.
Modaalista lauseenvastiketta ei voi käyttää seuraavassa tilanteessa:

\begin{esimerkki}
  *Kirsi nukkui hyvin heräten vasta kymmeneltä.
\end{esimerkki}

\noindent
Nukkumisen tapa ei voi olla kymmeneltä herääminen, koska
tapah\-tuma-aika on eri. Haluttua merkitystä ei voi ilmaista
modaalisella lauseenvastikkeella, vaan täytyy kirjoittaa kaksi eri
lausetta. Korjaus: \emph{Kirsi nukkui hyvin ja heräsi vasta kymmeneltä.}

\subsection{Lauseenvastikkeen tekijä}
\label{lauseenvast_tekijä}

Jos lauseenvastikkeessa on sama tekijä kuin hallitsevassa lauseenosassa
(vrt. päälauseessa), täytyy lauseenvastikkeen tekijä ilmaista
omistusliitteen avulla.

\begin{esimerkki}
  Kun \ul{Antti} oli päässyt perille, \ul{hän} heittäytyi sängylle.
  \emph{[hän = Antti]} \nopagebreak

  Päästyä\ul{än} perille \ul{Antti} heittäytyi sängylle.
\end{esimerkki}

\noindent
Seuraavassa esimerkissä on kaksi eri henkilöä, Antti ja joku muu.

\begin{esimerkki}
  \ul{Antin} päästyä perille \ul{hän} heittäytyi sängylle. \emph{[hän =
    joku muu]}
\end{esimerkki}

\subsection{Yleisiä virheitä}

Temporaalisen lauseenvastikkeen käyttäjä kompastuu joskus
tapah\-tuma-aiko\-jen kanssa.

\begin{esimerkki}
  *Jonna voitti kilpailun Jarkon tullessa toiseksi.
\end{esimerkki}

\noindent
Jonna ei voittanut kilpailua sillä hetkellä, kun Jarkko tuli toiseksi.
Korjaus: \emph{Jonna voitti kilpailun, ja Jarkko tuli toiseksi.}
Temporaalinen lauseenvastike ei voi myöskään korvata
\emph{jos}-lausetta, kuten seuraavassa esimerkissä on yritetty.

\begin{esimerkki}
  *Voitettuani lotossa matkustan maailman ympäri.
\end{esimerkki}

\noindent
Arvonnassa voittamiseen ei kannata viitata aikaa ilmaisevalla
rakenteella (\emph{voitettuani = kun olen voittanut}), vaan on parempi
käyttää \emph{jos}-lausetta. Korjaus: \emph{Jos voitan lotossa,
  matkustan maailman ympäri.}

Finaalisen lauseenvastikkeen käyttäjältä unohtuu joskus, että se
ilmaisee päämäärää.

\begin{esimerkki}
  *Joukkue lähti unelmiensa pyörämatkalle palatakseen vasta viikkojen
  kuluttua.
\end{esimerkki}

\noindent
Pyöräilyn varsinainen päämäärä tuskin oli palaaminen. Korjaus:
\emph{Joukkue lähti unelmiensa pyörämatkalle, ja he aikovat palata vasta
  viikkojen kuluttua.}

Modaalista lauseenvastiketta käytetään joskus vaikeaselkoisesti
\emph{joh\-tuen}-, \emph{kos\-kien}-, \emph{riip\-puen}- tai
\emph{liittyen}-verbin avulla.

\begin{esimerkki}
  *Yritys lomautti työntekijöitä johtuen huonosta tilauskannasta.

  *Osallistuminen teemapäiviin vaihteli teemapäivästä riippuen.

  *Hän otti yhteyttä koskien eilistä.

  *Hän otti yhteyttä liittyen eiliseen.
\end{esimerkki}

\noindent
\emph{Johtuen}, \emph{koskien}, \emph{riippuen} ja \emph{liittyen}
voidaan ehkä katsoa kiteytyneiksi ilmauksiksi, jotka tarkoittavat
jotakin muuta kuin \emph{siten että} "-lauseet. Voi kuitenkin olla
epäselvää, mitä ne sitten tarkoittavat. Lukijat voivat tulkita ne
\emph{siten että} "-merkityksessä, ja silloin virkkeen merkitys voi
olla kummallinen.

\begin{esimerkki}
  *Hän otti yhteyttä siten, että se liittyi eiliseen. \nopagebreak

  \emph{Korjaus:} Hän otti yhteyttä eilisen asian vuoksi.
\end{esimerkki}

\section{Välimerkkejä}

\subsection{Piste~(.)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{toteavan virkkeen lopussa \lesim{Maisemakuvat ovat
      rauhoittavia.}}
\item \lkohta{järjestyslukujen perässä \lesim{Tämä on 12. kerta, kun
      tapahtuma järjestetään. \\ Tiistaina 10.4. on kirjoitelman
      määräaika.}}
\item \lkohta{tuntien, minuuttien ja sekuntien erottimena
    kellonajoissa \lesim{kello 9.45 \vali maaliintuloaika
      2.16.52}}
\item \lkohta{joissakin lyhenteissä\footnotemark \lesim{ilm. \vali esim.
      \vali jne.}}\lkatsoav{lyhenteet}
\item \lkohta{virkkeen tai ajatuksen katkeaminen (ellipsi eli kolme
    pistettä) \lesim{Se saattoi olla…}}
\end{luetelma}

\subsection{Kysymysmerkki~(?)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{kysyvän virkkeen lopussa \lesim{Saatko kannettua nuo
      kaikki?}}
\item \lkohta{epävarmuuden osoittaminen \lesim{Asiaa käsiteltiin jo
      vuoden 2014 (?) tapaamisessa.}}
\end{luetelma}

\subsection{Huutomerkki~(!)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{huudahduksissa, käskyissä ja toivotuksissa \lesim{Hei!
      \vali Nyt äkkiä tänne! \vali Mukavaa viikonloppua!}}
\item \lkohta{sanan painottaminen \lesim{Harjoitukset kestävät kaksi
      tuntia (!), eikä välissä ole taukoa.}}
\end{luetelma}

\subsection{Lainausmerkit (''~'' tai »~»)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{toisen tekstin lainaaminen ja
    vuoropuhelu\footnotemark}\lkatsoav{lainaaminen}
\item \lkohta{sanaa tai ilmausta käytetään eri merkityksessä kuin
    tavallisesti \lesim{Tapahtuma oli ''todella onnistunut''.}}
\item \lkohta{viitataan sanaan tai muuhun kieliainekseen
    \lesim{''Nikon'' taustalla on kreikan kielen ''nikē''.}}
\item \lkohta{teosten tms. nimissä selvyyden vuoksi \lesim{Eetu Iston
      ''Hyökkäys'' on hyvin vaikuttava kokemus.}}
\item \lkohta{toiston merkkinä esimerkiksi taulukoissa

    \begin{esimerkkitaulukko}{ll}
      \emph{Olli Oppilas} & \emph{Lapin yliopiston harjoittelukoulu} \\
      \emph{Oona Oppilas} & \emph{''} \\
      \emph{Oskari Opiskelija} & \emph{''} \\
    \end{esimerkkitaulukko}
  }

\end{luetelma}

\noindent
Kaunokirjallisuudessa ja lehdissä käytetään joskus kulmalainausmerkkejä.
Ne ovat typografinen vaihtoehto lainausmerkeille. Kielen näkökulmasta
molemmat tarkoittavat samaa.

\begin{esimerkki}
  >>Mulla on tänään synttärit>>, Jaakko kuiskasi varovasti. \\
  >>Onko?>> huudahti Neea.
\end{esimerkki}

\noindent
Lainausmerkit ovat eri kielissä erilaiset.

\begin{esimerkki}
  ”suomi” \vali “amerikanenglanti” \vali ‘brittienglanti’
  \vali „saksa“ \vali «\,ranska\,»
\end{esimerkki}

\subsection{Kaksoispiste~(:)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{vuorosanoissa ja suorissa lainauksissa johtolauseen
    jälkeen \lesim{Arto hoputti: ''Rupeapa nyt töihin.''}}
\item \lkohta{joidenkin luetteloiden edellä \lesim{Kokeessa saavat olla
      esillä vain seuraavat välineet: kynä, pyyhekumi, viivain ja
      laskin.}}
\item \lkohta{selitysten edellä \lesim{Lopputulos oli yllättävä: hän
      suostuikin järjestämään tapaamisen.}}
\item \lkohta{taivutuspäätteen kytkemisessä lukuun, kirjaimeen,
    symboliin tai lyhenteeseen\footnotemark \lesim{13:a \vali g:llä
      \vali π:tä \vali §:ssä \vali EU:hun}}\lkatsoav{taivutuspääte}
\end{luetelma}

\subsection{Puolipiste~(;)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{yhdistää kaksi virkettä, jotka liittyvät läheisesti yhteen
    \lesim{Tyttöjen suosikkisoittimia ovat piano, jousisoittimet ja
      puupuhaltimet; pojat valitsevat mieluiten kitaran, sähköbasson tai
      rummut.}}
\item \lkohta{luetteloissa, jos sen osissa tarvitaan pilkkua
    \lesim{Mittaustulokset ovat seuraavat: 1,45; 1,92; 2,04 ja 2,21.}}
\end{luetelma}

\subsection{Heittomerkki~(') ja puolilainausmerkit~('~')}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{osoittamassa heittoa eli pois jäänyttä sanan osaa
    \lesim{Sit' aatellessa mieli apeutuu.}}
\item \lkohta{tavurajalla erottamassa kahta samaa vokaalia
    \lesim{rei'ittää \vali ko'oissa \vali vaa'an \vali liu'uttaa}}
\item \lkohta{vierassanojen ja "-nimien taivutuksessa, jos sanan
    kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin
    \lesim{show'ssa \emph{[šoussa]} \vali Jean Piaget'lla
      \emph{[pjašeella]}}}
\item \lkohta{selvyyden vuoksi vierasperäisissä sanoissa ja nimissä
    osoittamaan sanavartalon ja taivutuspäätteen rajakohta
    \lesim{Matt'ia}}
\item \lkohta{ilmaisemaan sanan merkitys \lesim{viini : viiniä
      'alkoholijuoma' \vali viini : viintä 'nuolikotelo'}}
\item \lkohta{kun lainausmerkkien sisään tarvitaan toiset lainausmerkit
    \lesim{Opettaja neuvoi: ''Verbi 'olla' ei voi saada objektia.''}}
\end{luetelma}

\subsection{Ajatusviiva~(--)}
\label{vm_ajatusviiva}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{luetelmaviiva}
\item \lkohta{toisen tekstin lainaaminen ja
    vuoropuhelu\footnotemark}\lkatsoav{lainaaminen}
\item \lkohta{rajakohtien, ääriarvojen ja osapuolten merkitseminen
    \lesim{7--16-vuotiaat \vali kello 9--12 \vali
      Rovaniemi--Oulu-yhteys}}
\item \lkohta{irrallinen lisäys \lesim{Hän vahvisti -- tosin hieman
      epäröiden -- tarinan olevan tosi.}}
\item \lkohta{poistetun tekstin ilmaiseminen esimerkiksi lainauksessa
    \lesim{''Ruokakulttuuri muuttuu --~-- tulevaisuudessakin.''}}
\end{luetelma}

\noindent
Jos ajatusviivaa ei ole mahdollista kirjoittaa, sen tilalla käytetään
yhdysmerkkiä, jonka molemmin puolin on sanaväli.

\begin{esimerkki}
  7~-~16-vuotiaat \vali kello 9~-~12 \vali Rovaniemi~-~Oulu-yhteys
\end{esimerkki}

\subsection{Pilkku~(,)}
\label{vm_pilkku}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{yleensä saman virkkeen lauseiden
    välissä\footnotemark}\lkatsoav{pilkun_käyttö}
\item \lkohta{\emph{mitä--sitä}-rakenteessa \lesim{Mitä kovemmin tuulee,
      sitä kovemmin pakkanen puree.}}
\item \lkohta{luetteloissa \lesim{Maanantaina on äikkää, matikkaa,
      hissaa ja opoa.}}
\item \lkohta{puhuttelu tai irrallinen lisäys\footnotemark \lesim{Hän
      vahvisti, tosin hieman epäröiden, tarinan olevan
      tosi.}}\lkatsoav{irrallinen_lisäys}
\item \lkohta{luvuissa desimaalierottimena \lesim{7,42 \vali 0,7}}
\item \lkohta{rinnasteisten määritteiden välissä \lesim{Tämä on teoksen
      kolmas, laajennettu painos.}}
\end{luetelma}

\subsection{Yhdysmerkki~(-)}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{tavuviivana \lesim{Mie-le-ni mi-nun te-ke-vi.}}
\item \lkohta{yhdyssanan osien välissä tietyissä
    tilanteissa\footnotemark}\lkatsoav{yhdysmerkki}
\item \lkohta{ajatusviivan korvikkeena, jos oikeaa ajatusviivaa ei
    pystytä kirjoittamaan\footnotemark}\lkatsoav{vm_ajatusviiva}
\end{luetelma}

\subsection{Muita välimerkkejä ( ) [ ] ‹ › / \& −}

\begin{luetelma}
\item \lkohta{Kaarisulkeilla \mbox{( )} ilmaistaan lauseessa esimerkiksi
    täsmennystä.}
\item \lkohta{Hakasulkeita \mbox{[ ]} käytetään silloin, kun kirjoittaja
    lisää lainattuun tekstiin oman täsmennyksen. Hakasulkeilla
    ilmaistaan myös sanan ääntöasua.}
\item \lkohta{Kulmasulkeilla \mbox{‹ ›} tai \mbox{< >} merkitään
    internet-osoitteet. \lesim{\angleurl{https://www.ulapland.fi} \vali
      \angleemail{etunimi.sukunimi@ulapland.fi}}}
\item \lkohta{Vinoviivaa (/)\footnotemark\ käytetään esimerkiksi
    lomakkeissa vaihtoehtojen ilmaisemiseen (\emph{hyväksytty/hylätty}),
    osan tai hierarkkisen suhteen ilmaisemiseen (\emph{2/5, 3/2014}),
    murtoluvuissa, jakolaskuissa ja mittayksiköiden lyhenteissä
    (\emph{km/h}). Vinoviivaa ei käytetä tekstissä \emph{tai}-sanan
    korvikkeena.}\footnotetext{Epämuodollisesti \emph{kauttaviiva}.}
\item \lkohta{Et-merkkiä (\&) käytetään osapuolten erottamiseen
    esimerkiksi tekijämerkinnöissä tai koodimaisissa lyhennemerkinnöissä
    (S\&N). Et-merkkiä ei käytetä tekstissä \emph{ja}-sanan
    korvikkeena.}
\item \lkohta{Miinusmerkkinä käytetään joko ajatusviivaa (--,~U+2013)
    tai varsinaista miinusmerkkiä (−,~U+2212).\footnotemark \lesim{5 − 2
      = 3 \vali arvosana 8− \vali −5~°C}}\footnotetext{U+2013 ja U+2212
    ovat yksilöllisiä merkin tunnisteita
    Unicode-merkistö\-stan\-dar\-dis\-sa
    \angleurl{https://unicode.org/}. Fonteissa miinusmerkki U+2212 on
    suunniteltu typografisesti yhteensopivaksi muiden matemaattisten
    merkkien kanssa.}
\end{luetelma}

\subsection{Lainaaminen ja vuoropuhelu}
\label{lainaaminen}

Toisen henkilön tekstin tai puheen lainaamiseen on tietyt
välimerkkisäännöt. Samat säännöt koskevat vuoropuhelun kirjoittamista
esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Lainaukset osoitetaan joko
lainausmerkkien tai vuorosanaviivan (ajatusviiva) avulla. Yhdessä
tekstissä käytetään jompaakumpaa tapaa.

Seuraavissa esimerkeissä johtolause on ennen lainausta. Johtolauseen
lopussa on kaksoispiste.

\begin{esimerkki}
  Joonas sanoi: ''Onneksi huomenna alkaa loma.'' \nopagebreak

  Joonas kysyi: ''Milloin on seuraava koe?'' \nopagebreak

  Joonas huudahti: ''Taas unohdin kirjat kotiin!''
\end{esimerkki}

\begin{esimerkki}
  Joonas sanoi: -- Onneksi huomenna alkaa loma. \nopagebreak

  Joonas kysyi: -- Milloin on seuraava koe? \nopagebreak

  Joonas huudahti: -- Taas unohdin kirjat kotiin!
\end{esimerkki}

\noindent
Seuraavissa esimerkeissä virke alkaa lainauksella ja johtolause on sen
jälkeen.

\begin{esimerkki}
  ''Onneksi huomenna alkaa loma'', sanoi Joonas. \nopagebreak

  ''Milloin on seuraava koe?'' kysyi Joonas. \nopagebreak

  ''Taas unohdin kirjat kotiin!'' huudahti Joonas.
\end{esimerkki}

\begin{esimerkki}
  -- Onneksi huomenna alkaa loma, sanoi Joonas. \nopagebreak

  -- Milloin on seuraava koe? kysyi Joonas. \nopagebreak

  -- Taas unohdin kirjat kotiin! huudahti Joonas.
\end{esimerkki}

\noindent
Johtolauseen voi sijoittaa myös lainattujen osien väliin. Se kannattaa
laittaa sellaiseen kohtaan, johon lainauksessa tulisi pilkku: puhuttelun
jälkeen tai päälauseen ja sivulauseen väliin.

\begin{esimerkki}
  ''Mitä luulet'', Joonas aloitti, ''kannattaako tämä kirja lukea?''
  \nopagebreak

  -- Mitä luulet, Joonas aloitti, -- kannattaako tämä kirja lukea?
\end{esimerkki}

\section{Luvut ja numeroilmaukset}

\subsection{Kirjaimin vai numeroin?}

Lukusanat nollasta kymmeneen sekä tasaluvut (\emph{sata}, \emph{tuhat}
jne.) merkitään tavallisesti kirjaimin. Poikkeuksen voi tehdä, jos

\begin{luetelma}
\item tilaa on vähän
\item tekstissä on paljon lukuja ja niitä täytyy voida helposti
  silmäillä ja vertailla keskenään
\item kyseessä on mittaluku ja mittayksikön lyhenne (\emph{3~km})
\item halutaan osoittaa, että luku on täsmällinen (vrt. \emph{tuhat} ja
  \emph{1~000}).
\end{luetelma}

\subsection{Pitkät luvut}

Pitkät luvut jaetaan tavallisesti kolmen numeron ryhmiin
desimaalipilkusta alkaen.

\begin{esimerkkitaulukko}{r@{}l@{}l}
  10 400 \\
  12 000 000 \\
  1 741 &,& 02 \\
  0 &,& 000 05 \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Nelinumeroisia vuosilukuja ei ryhmitellä. Erilaisilla numerokoodeilla,
jotka siis eivät ole lukumääräilmauksia, saattaa olla oma
ryhmittelytapansa.

\subsection{Puhelinnumerot}

Puhelinnumero-osa jaetaan kolmen tai neljän numeron ryhmiin.
Suuntanumero erotetaan muista numeroista sanavälillä. Lankaverkon
suuntanumero on perinteisesti merkitty sulkeisiin, mutta sitä tapaa ei
enää suositella.

\begin{esimerkkitaulukko}{r}
  \st{(016) 123 4567} \\
  016 123 4567 \\
  040 123 4567 \\
  0400 123 456 \\
\end{esimerkkitaulukko}

\section{Taivutuspäätteen merkitseminen}
\label{taivutuspääte}

Taivutuspäätteet ovat tavallisesti sijapäätteitä, jotka voi tarkistaa
sijamuototaulukosta luvusta \viite{sijamuodot}.

\subsection{Taivutuspääte lukuihin}

Taivutuspääte merkitään numeroin ilmaistuihin lukuihin
kaksoispisteen~(:) avulla.

\subsubsection{Perusluvut}

Peruslukuun liitetään vain sijapääte ja sitä ennen mahdollinen monikon
tunnus (\emph{i,~t}).

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  kolme/a & \emph{3:a} \\
  viit/tä & \emph{5:tä} \\
  viis/i/ä & \emph{5:iä} \\
  viide/t & \emph{5:t} \\
  yhdeksä/llä/toista & \emph{19:llä} \\
  sada/ssa/kahde/ssa/kymmene/ssä & \emph{120:ssä} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Partitiivi- ja illatiivimuodossa on joskus pitkä vokaali. Tällöin
molemmat vokaalit merkitään.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  seitsemä/ä & \emph{7:ää} \\
  yhdeksä/än/toista & \emph{19:ään} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsubsection{Järjestysluvut}

Järjestyslukuun liitetään järjestysluvun tunnus ja sijapääte.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  kahdeksa/s & \emph{8:s} (\emph{8.}) \\
  kahdeksa/t/ta & \emph{8:tta} \\
  kahdeksa/nne/lla/toista & \emph{18:nnella} \\
  kahdeksa/nte/na/toista & \emph{18:ntena} \\
  kahdeksa/nsi/a & \emph{8:nsia} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Järjestysluvun tunnukset ovat \emph{s}, \emph{t}, \emph{nne}, \emph{nte}
ja \emph{nsi}. Sanoissa \emph{ensimmäinen} ja \emph{toinen} merkitään
lyhenteeseen \emph{ensimmäi}- ja \emph{toi}-osan jälkeinen osa
(\emph{21:sellä, 32:sena}).

\subsubsection{Roomalaiset numerot}

Roomalaiset numerot ovat jo itsessään järjestyslukuja, joten
järjestysluvun tunnusta ei merkitä. Merkitään vain sijapääte.

\begin{esimerkkitaulukko}{lll}
  & \ots{Arabialainen} & \ots{Roomalainen} \\[\otsvali]
  kuude/s & \emph{6:s} (\emph{6.}) & \emph{VI} \\
  kuude/nne/lla & \emph{6:nnella} & \emph{VI:lla} \\
  kahdeksa/t/ta & \emph{8:tta} & \emph{VIII:ta} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsubsection{Lisätietoa}

Taivutuspäätettä ei merkitä lukuun, jos pääte on sama kuin seuraavassa
sanassa.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  kolmellatoista oppilaalla & \emph{13 oppilaalla} \\
  kahdeksansilla luokilla & \emph{8. luokilla} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Partitiivi täytyy kuitenkin merkitä erikseen mittayksiköiden
kanssa.\footnote{\citet*[s.~109]{ktoikeinkirj} suosittaa kirjoitusasua
  \emph{5~€:a} 'viittä euroa', mutta useimmille lukijoille \emph{5:tä~€}
  lienee helpommin ymmärrettävissä.}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll@{\sarakevali}ll}
  viisi euroa & \emph{5 €} & kolme senttimetriä & \emph{3 cm} \\
  viittä euroa & \emph{5:tä €} & kolmea senttimetriä & \emph{3:a cm} \\
  viittä euroa & \emph{5 €:a} & kolmea senttimetriä & \emph{3 cm:ä} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Taivutuspääte kirjaimeen, symboliin ja lyhenteeseen}

Taivutuspääte liitetään kirjaimeen, symboliin tai lyhenteeseen siten,
että ilmaus ajatellaan sanaksi ja tähän sanaan sopiva taivutuspääte
liitetään kaksoispisteen avulla.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  ''hoota'' & \emph{h:ta} \\
  ''ärrän'' & \emph{r:n} \\
  ''geessä'' & \emph{g:ssä} \\
  ''aahan'' & \emph{a:han} \\
  ''seedeillä'' & \emph{CD:illä} \\
  pykälissä & \emph{§:issä} \\
  prosentin & \emph{\%:n} \\
  kilometrille & \emph{km:lle} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Partitiiviin ja illatiiviin muodostuu joskus pitkä vokaali. Tällöin
molemmat vokaalit merkitään.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  ''ässää'' & \emph{s:ää} \\
  pykälään & \emph{§:ään} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Jos lyhennettävä sana päättyy yksikössä \emph{i}:hin, voi monikon
tunnusta edeltävän \emph{e}:n merkitä mukaan päätteeseen.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  kilometreiksi & \emph{km:eiksi} \\
  prosentteina & \emph{\%:eina} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Pelkän monikon tunnuksen \emph{i} (\emph{km:iksi, \%:ina}) sekoittaa
helposti yksikkömuodoksi (\emph{kilometriksi, prosenttina}).

\subsection{Sijamuodot}
\label{sijamuodot}

\footnotesize

\newcommand{\mkots}[1]{\multicolumn{1}{l}{\ots{#1}}}

\newcommand{\heik}[3]{\ots{#1}
  & \emph{puu/#2} & \emph{pu/i/#2}
  & \emph{maido/#2} & \emph{maido/i/#2}
  & \emph{viide/#3} & \emph{viis/i/#3}
  \\ \hline }

\newcommand{\poik}[7]{\ots{#1}
  & \emph{#2} & \emph{#3}
  & \emph{#4} & \emph{#5}
  & \emph{#6} & \emph{#7}
  \\ \hline }

\noindent
\begin{tabular}{|l|ll|ll|ll|}
  \mkots{Sijamuoto}
  & \mkots{Yksikkö} & \mkots{Monikko}
  & \mkots{Yksikkö} & \mkots{Monikko}
  & \mkots{Yksikkö} & \mkots{Monikko}
  \\ \hline

  \poik{nominatiivi}{puu}{puu/t}{maito}{maido/t}{viisi}{viide/t}
  \poik{genetiivi}{puu/n}{pu/i/den}{maido/n}{maito/j/en}{viide/n}{viis/i/en}
  \poik{partitiivi}{puu/ta}{pu/i/ta}{maito/a}{maito/j/a}{viit/tä}{viis/i/ä}

  \ots{essiivi}
  & \emph{puu/na} & \emph{pu/i/na}
  & \emph{maito/na} & \emph{maito/i/na}
  & \emph{viite/nä} & \emph{viis/i/nä} \\
  \hline

  \heik{translatiivi}{ksi}{ksi}
  \heik{inessiivi}{ssa}{ssä}
  \heik{elatiivi}{sta}{stä}
  \poik{illatiivi}{puu/hun}{pu/i/hin}{maito/on}{maito/i/hin}{viite/en}{viis/i/in}
  \heik{adessiivi}{lla}{llä}
  \heik{ablatiivi}{lta}{ltä}
  \heik{allatiivi}{lle}{lle}
  \heik{abessiivi}{tta}{ttä}
  \poik{komitatiivi}{--}{pu/i/ne/en}{--}{maito/i/ne/en}{--}{viis/i/ne}
  \poik{instruktiivi}{--}{pu/i/n}{--}{maido/i/n}{--}{viis/i/n}

  \hline
\end{tabular}

\vspace{\osavali}

Akkusatiivi: \emph{minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet}

\normalsize

\section{Ajanilmaukset}

\subsection{Merkitseminen}

Suomenkielisessä tekstissä käytetään järjestystä päivä, kuukausi, vuosi.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{16.4.2014} & (Ei etunollia: \emph{16.04.2014}) \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Vuosiluku on suositeltavaa merkitä kokonaan eikä lyhennettynä
(\emph{16.4.14}). Vuosilukua ei kannata merkitä viivan kanssa
(\emph{16.4.--14}), koska se ei lyhennä ilmausta ja tekee siitä
sekavamman.

Piste merkitään aina sekä päivän että kuukauden perään, koska molemmat
ovat järjestyslukuja.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{16.4.} & (kuudestoista neljättä) \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Aikavälin merkinnässä käytetään ajatusviivaa (--). Kuukautta tai vuotta
ei tarvitse toistaa, jos se on molemmille päiväyksille yhteinen.

\begin{esimerkkitaulukko}{r@{\emph{--}}l}
  \emph{7.} & \emph{11.4.2014} \\
  \emph{7.4.} & \emph{2.5.2014} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Kellonajoissa tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan toisistaan
pisteellä. Sekunnin osat ovat desimaaleja, joten ne erotetaan pilkulla.

\begin{esimerkkitaulukko}{lr@{.}ll}
  kello & \emph{14} & \emph{27} \\
  kello & \emph{9} & \emph{00} & (Ei etunollia: \emph{09.00}) \\
  kesto & \emph{7} & \emph{13.42,15} & (\emph{7 t 13 min 42,15 s}) \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Kansainvälisessä viestinnässä päiväyksen merkintään on oma standardinsa
(ISO 8601): etunollat, erottimena yhdysmerkki ja järjestyksenä vuosi,
kuukausi, päivä. Kellonajoissa käytetään erottimena kaksoispistettä.
Usein tarvitaan myös aikavyöhykemerkintää, joka kertoo, kuinka paljon
ilmoitettu aika eroaa kansainvälisestä standardiajasta (UTC).

\begin{esimerkki}
  2014-04-16~~14:27~~+03:00
\end{esimerkki}

\subsection{Esimerkkejä}

\begin{esimerkki}
  24. huhtikuuta \vali 24.4. \nopagebreak

  24. huhtikuuta 2019 \vali 24.4.2019

  1980- ja 1990-luvulla \vali 1980- ja 90-luvulla \vali 80- ja
  90-luvulla \nopagebreak

  vuosina 2018--2019 \vali vuosina 2018--19

  1.--18.4. \vali ma 1.4. -- to 18.4. \nopagebreak

  1.4. ja 18.4. välisen ajan \nopagebreak

  tammi--maaliskuussa \vali tammi-maaliskuussa
\end{esimerkki}

\subsection{Ajan lyhenteitä}

Ajan mittayksiköitä:

\begin{esimerkkitaulukko}{lll}
  \emph{v} & vuosi, vuotta & (\emph{1 v, 4 v}) \\
  \emph{kk} & kuukausi, kuukautta & (\emph{1 kk, 9 kk})  \\
  \emph{vk} & viikko(a) & (\emph{1 vk, 7 vk}) \\
  \emph{vrk} & vuorokausi, vuorokautta \\
  \emph{pv} & päivä(ä) \\
  \emph{t} & tunti(a) \\
  \emph{min} & minuutti(a) \\
  \emph{s} & sekunti(a) \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Muita ajan lyhenteitä:

\begin{esimerkkitaulukko}{lll}
  \emph{v.} & vuosi, vuonna, -vuotias & (\emph{v. 2019, 15-v.}) \\
  \emph{vk.} & viikko & (\emph{vk. 22}) \\
  \emph{pvm.} & päivämäärä \\
  \emph{klo} & kello \\
\end{esimerkkitaulukko}

\section{Lyhenteet}
\label{lyhenteet}

Lyhenteiden käytön tarkoituksena on säästää tilaa tai nopeuttaa
kirjoittamista arkiviestinnässä. Runsas lyhenteiden käyttö voi kuitenkin
tehdä tekstistä vaikeaselkoista ja hidastaa lukemista. Lyhennettä ei
kannata käyttää, jos siihen ei ole hyvää syytä. Vaikkapa sanaa
\emph{esimerkiksi} ei ole aina tarvetta lyhentää muotoon \emph{esim.}

Toinen peruste lyhenteiden käytölle on se, että halutaan välttää pitkän
ilmauksen toistoa. Pitkäkin ilmaus kannattaa aluksi kirjoittaa
lyhentämättömänä esimerkiksi niin, että sen perässä mainitaan lyhenne
sulkeissa: \emph{Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus (Nasa)}. Sen
jälkeen voi käyttää pelkkää lyhennettä \emph{Nasa, Nasan, Nasalla} jne.

\subsection{Loppulyhenteet}

Loppulyhenteissä sana katkaistaan vokaalia edeltävän konsonantin
jälkeen. Toisin sanoen lyhenteen viimeinen kirjain on konsonantti ja
ensimmäinen pois jäävä on vokaali. Loppulyhenteitä voi muodostaa lähes
kaikista sanoista.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{ent.} & entinen \\
  \emph{esim.} & esimerkki, esimerkiksi \\
  \emph{puh.} & puhelin \\
  \emph{yl.} & yleensä \\
  \emph{opp.} & oppilas \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Yhdyssanat lyhennetään yleensä niin, että alkuosa kirjoitetaan kokonaan
ja jälkiosa katkaistaan ensimmäisen vokaalia edeltävän konsonantin
jälkeen.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{yhteisk.} & yhteiskunta \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Sisälyhenteet}

Sisälyhenteissä sana lyhenee keskeltä mutta sanan ensimmäinen ja
viimeinen kirjain säilyvät.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{klo} & kello \\
  \emph{nro} & numero \\
  \emph{krs} & kerros \\
  \emph{Hki} & Helsinki \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Sisälyhenteen perässä ei ole pistettä eikä taivutuksessa
käytetä kaksoispistettä: \emph{nrot, Hgissä}.

\subsection{Koostelyhenteet}

Koostelyhenteissä sanan tai monisanaisen ilmauksen kirjaimia on poimittu
sieltä täältä.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{jne.} & ja niin edelleen \\
  \emph{mm.} & muun muassa \\
  \emph{tms.} & tai muuta sellaista \\
  \emph{vrt.} & vertaa \\
  \emph{eKr.} & ennen Kristuksen syntymää \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Mittayksikön lyhenteet}

Mittayksiköt ja niiden lyhenteet perustuvat usein kansainväliseen
SI-jär\-jes\-tel\-mään, mutta myös suomalaisia lyhenteitä on paljon.
Mittayksiköiden lyhenteissä ei käytetä pistettä.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{m} & metri(ä) \\
  \emph{t} & tunti(a) \\
  \emph{h} & tunti(a) (matematiikassa) \\
  \emph{e \aalto\ €} & euro(a) \\
  \emph{snt} & sentti(ä) \\
  \emph{Hz} & hertsi(ä) \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Isokirjainlyhenteet}

Isokirjainlyhenteet muodostetaan alkukirjaimista. Tähän ryhmään kuuluvat
esimerkiksi järjestöjen nimet ja erityisalojen termit.
Isokirjainlyhenteen lopussa ei käytetä pistettä.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{EU} & Euroopan unioni \\
  \emph{SPR} & Suomen Punainen Risti \\
  \emph{ADHD} & \englanti{attention deficit and hyperactivity disorder} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Lukutapa voi vaikuttaa taivutuspäätteeseen.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{SPR:iin} & ''Suomen punaiseen risti\ul{in}'' \\
  \emph{SPR:ään} & ''äs pee ärrä\ul{än}'' \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Yleiskielen sanoista muodostettu ''isokirjainlyhenne'' voidaan
kirjoittaa myös pienillä kirjaimilla, jos isot kirjaimet usein
toistettuna erottuvat häiritsevästi tekstistä.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{TVT \aalto\ tvt} & tieto- ja viestintätekniikka \\
  \emph{DVD \aalto\ dvd} & \englanti{digital versatile disc} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Järjestöjen nimien lyhenteitä ei voi kirjoittaa pienillä kirjaimilla,
koska ne ovat erisnimiä.

\subsection{Lyhennesanat}

Lyhennesanat ovat sellaisia lyhenteitä, jotka äännetään sanana ja jotka
käyttäytyvät kielessä kuten muutkin sanat.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{Unicef} & \englanti{United Nations International Children's
    Emergency Fund} \\
  \emph{Nato} & \englanti{North Atlantic Treaty Organization} \\
  \emph{Kela} & Kansaneläkelaitos \\
  \emph{laser} & \englanti{light amplification by stimulated
    emission of radiation} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Lyhennesanojen lopussa ei käytetä pistettä eikä taivutuksessa
kaksoispistettä: \emph{Unicefin, Kelalle, laserilla}.

\subsection{Poikkeuksellisia lyhenteitä}

Kaikki lyhenteet eivät sovi edellä mainittuihin lyhennetyyppeihin.

\begin{luetelma}
\item Viikonpäivät: \emph{ma, ti, ke, to, pe, la, su}.
\item Henkilön nimet lyhennetään pelkäksi alkukirjaimeksi: \emph{A.
    Kivi, J.~K. Paasikivi, U.~K.~K.}
\end{luetelma}

\noindent
Joidenkin lyhenteiden tyyppi ei ole vakiintunut, ja kielenkäytössä
esiintyy eri vaihtoehtoja (arvonlisävero: \emph{alv. \aalto\ ALV \aalto\
  alv}).

\section{Vierassanat}

Vierassanat ovat uudehkoja lainasanoja, joissa selvästi näkyy vieraiden
kielten vaikutus. Vierassanoja kutsutaan myös sivistyssanoiksi.

\subsection{Kirjoitusasu}

\subsubsection{Vokaalin pituus}

Sanassa on lyhyt vokaali ensitavua myöhemmässä tavussa, kun

\begin{luetelma}
\item viimeinen tavu alkaa konsotantilla \emph{b, d, g, f}
  (\emph{filos\ul{o}fi})
\item sanan lopussa on \emph{ia} (\emph{Austr\ul{a}lia})
\item sanan lopussa on \emph{oli, omi, oni, ora, ori, ovi}
  (\emph{makar\ul{o}ni})
\item sanan lopussa on \emph{itio, isio, orio}
  (\emph{trad\ul{i}tio}).
\end{luetelma}

\noindent
Sanassa on pitkä vokaali ensitavua myöhemmässä tavussa, kun

\begin{luetelma}
\item viimeinen tavu alkaa muulla konsonantilla kuin \emph{b, d, g, f}
  ja vokaalit ovat sitä edeltävässä tavussa (\emph{kemik\ul{aa}li})
\item sanan lopussa on \emph{io} (\emph{sens\ul{aa}tio})
\item sanan lopussa on \emph{beli, beri, deri}
  (\emph{par\ul{aa}beli}).
\end{luetelma}

\noindent
Sääntöön on hieman poikkeuksia, esimerkiksi sana \emph{pistooli}, jossa
on \emph{oli}-loppu mutta silti pitkä vokaali. Muita poikkeuksia ovat
esimerkiksi \emph{kameli, sikari} ja \emph{vaneri}.

\subsubsection{Konsonantin pituus}

Sanan keskellä on yleensä yksi \emph{k, p, t, s}, esimerkiksi
\emph{hierar\ul{k}ia, kam\ul{p}anja}. Sanan keskellä on kuitenkin
kaksi konsonanttia, kun

\begin{luetelma}
\item sanan lopussa on \emph{eri, eli, ori} (\emph{kraa\ul{tt}eri,
    promoo\ul{tt}ori})
\item sanan lopussa on \emph{i, inen, lainen} (\emph{lisen\ul{ss}i,
    fanaa\ul{tt}inen}).
\end{luetelma}

\noindent
Poikkeus on sana \emph{evankelinen}, jossa on lyhyt \emph{k}, vaikka
lopussa on \emph{inen}.

\subsubsection{Š ja Ž}

Joissakin vierassanoissa tarvitaan \emph{š}- tai \emph{ž}-kirjainta,
esimerkiksi nimissä \emph{Tšetšenia} ja \emph{Fidžin tasavalta}. Jos
\emph{š}:n tai \emph{ž}:n kirjoittaminen tietokoneella on mahdotonta,
käytetään korvikkeena \emph{sh}:ta tai \emph{zh}:ta
(\mbox{\emph{Tshetshenia}}).

Äänne- ja kirjoitusasut yleensä ajan kuluessa mukautuvat suomen kieleen,
ja esimerkiksi aiemmin \emph{š}-kirjaimella kirjoitettua sanaa voidaan
myöhemmin alkaa kirjoittaa \emph{s}:llä.

\begin{esimerkkitaulukko}{lllll}
  \emph{schaman} (saksa) & > & \emph{šamaani} & > & \emph{samaani} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Taivutus}

Vierassanojen taivutuksessa päätteet valitaan ääntöasun perusteella.
Seuraavissa esimerkeissä ääntöasu ilmaistaan hakasulkeissa suomen kielen
äänteiden avulla suurin piirtein. Jos sana loppuu vokaaliin,
taivutuspääte liitetään sanaan suoraan.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{cowboyhin} & [kauboihin] \\
  \emph{Monroehun} & [monrouhun] \\
  \emph{Sydneyä} & [sidniä] \\
  \emph{Sydneyyn} & [sidniin] \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Jos sana loppuu konsonanttiin, taivutuspääte kytketään sidevokaalin
\emph{i} avulla.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{Boston} & \emph{Boston\ul{i}ssa} \\
  \emph{internet} & \emph{internet\ul{i}ä} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Jos sanan kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin,
taivutuspääte liitetään heittomerkin avulla.

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \emph{show'ssa} & [šoussa] \\
  \emph{buffet'ta} & [byfeeta] \\
  \emph{Glasgow'hun} & [glaasgouhun] \\
  \emph{Hercule Poirot'n} & [pvaroun] \\
\end{esimerkkitaulukko}

\section{Sidosteinen teksti}
\label{sidosteisuus}

Sujuvasti etenevä teksti on sidosteista, eli asiat kytkeytyvät toisiinsa
niin, ettei synny yllättäviä ajatuskatkoksia. Sidosteisuutta luodaan
monilla eri tavoilla.

\subsection{Lauseiden yhdistäminen}

Sidostamaton teksti on töksähtelevää asioiden luettelemista. Lukija
joutuu arvailemaan, miten asiat liittyvät toisiinsa.

\begin{esimerkki}
  Sara lähti ulkoilemaan. Aurinko paistoi. Oli lämmintä.
\end{esimerkki}

\noindent
Yhdistämällä lauseet toisiinsa sopivalla konjunktiolla saadaan
rakennettua yhteys asioiden välille. Lukeminen on helpompaa, koska
erillisistä asioista syntyy mielekkäitä merkityskokonaisuuksia.

\begin{esimerkki}
  Sara lähti ulkoilemaan, \ul{koska} aurinko paistoi ja oli lämmintä.
  \nopagebreak

  Sara lähti ulkoilemaan, \ul{kun} aurinko paistoi ja oli lämmintä.
  \nopagebreak

  Sara lähti ulkoilemaan, \ul{vaikka} aurinko paistoi ja oli lämmintä.
\end{esimerkki}

\subsection{Sidostavia sanoja ja ilmauksia}

Toisiinsa liittyviä asioita ei välttämättä tarvitse yhdistää samaan
virkkeeseen. Sidostuskeinoja on monia erilaisia.

\begin{esimerkki}
  Ruoka on joillekin harrastus, \ul{mutta} syöminen voi olla myös
  ongelma. \nopagebreak

  Ruoka on joillekin harrastus. \ul{Toisaalta} syöminen voi olla myös
  ongelma. \nopagebreak

  Ruoka on joillekin harrastus. Syöminen voi \ul{kuitenkin} olla myös
  ongelma.
\end{esimerkki}

\noindent
Sidostuskeinoja:

\begin{luetelma}
\item Lisäys: \emph{ja, myös, sen lisäksi, sen ohella, eli, toisin
    sanoen} yms.
\item Tarkennus: \emph{esimerkiksi, kuten, muun muassa, varsinkin, itse
    asiassa} yms.
\item Vastakkaisuus: \emph{mutta, vaan, siitä huolimatta, toisaalta, kun
    taas, kuitenkin} yms.
\item Vertailu: \emph{toisin kuin, samoin kuin, verrattuna} yms.
\item Ehto: \emph{jos, mikäli, siinä tapauksessa että} yms.
\item Aika ja järjestys: \emph{ensin, sitten, sen jälkeen, kunnes,
    aluksi, lopuksi} yms.
\item Syy ja seuraus: \emph{koska, siksi, sillä, sen vuoksi, sen takia,
    siitä syystä} yms.
\item Päättely: \emph{joten, siis, näin ollen, niinpä, nimittäin} yms.
\end{luetelma}

\subsection{Sanajärjestys}

Sopivalla sanajärjestyksellä uudet asiat saadaan kytkettyä luontevasti
edellisiin. Virkkeen alkuun kannattaa sijoittaa tuttu asia tai yleinen
asiayhteys, ja vasta myöhemmin esitellään sitä koskeva uusi tieto.

Seuraavassa esimerkissä lukijan ajatus kohdistetaan ensin tuttuun
kaupunkiin ja sen jälkeen hänelle annetaan sitä koskeva lisätieto.

\begin{esimerkki}
  Rovaniemellä on keskusteltu uuden uimahallin rakentamisesta.
\end{esimerkki}

\noindent
Päinvastainen virkerakenne on lukijalle on työläämpi, jos uimahallin
rakentaminen on tekstissä täysin uusi asia.

\begin{esimerkki}
  Uuden uimahallin rakentamisesta on keskusteltu Rovaniemellä.
\end{esimerkki}

\noindent
Virkkeen alussa lukija ehkä ihmettelee, mistä uimahallista nyt alettiin
puhua, koska vasta virkkeen lopussa selviää asiayhteys eli Rovaniemi.
Toisaalta tällainen sanajärjestys on sopivaa silloin, kun aiempi
puheenaihe on uimahallien rakentaminen yleensä. Sitä voi täydentää
virkkeellä: \emph{Uuden uimahallin rakentamisesta on keskusteltu myös
  Rovaniemellä.}

\subsection{Pronominien viittauskohde}

Pronominit ovat luonnostaan sidostavia sanoja, koska ne viittaavat
aiemmin mainittuun tai tilanteessa tuttuun asiaan. Kirjoittajan on
kuitenkin huolehdittava, että lukija ymmärtää pronominien
viittauskohteen eli korrelaatin oikein. Samanaikaisesti ei kannata
käyttää useita pronomineja. Ei voi myöskään kovin pitkään käyttää
pelkkää pronominia, koska lukija voi unohtaa sen viittauskohteen.

\subsubsection{Hän vai tämä?}
\label{hän-tämä}

Ongelmallinen voi olla esimerkiksi \emph{hän}-pronominin käyttäminen sen
jälkeen, kun on puhuttu kahdesta tai useammasta henkilöstä. Alla on ohje
kahden henkilön käsittelemiseen.

\begin{esimerkki}
  \ul{Seija} kertoi Miisalle, että \ul{hän} on jo myöhässä.
\end{esimerkki}

\noindent
Yllä olevassa esimerkissä \emph{hän} viittaa edeltävän lauseen ensin
mainittuun henkilöön \emph{Seija}. Jälkimmäiseen henkilöön viitataan
pronominilla \emph{tämä}.

\begin{esimerkki}
  Seija kertoi \ul{Miisalle}, että \ul{tämä} on jo myöhässä.
\end{esimerkki}

\noindent
Samoin voidaan \emph{he}-pronominilla viitata ensin mainittuun
ihmisryhmään ja \emph{nämä}-pro\-no\-mi\-nil\-la jälkimmäiseen.

\subsubsection{Relatiivipronominit}
\label{relatiivipronominien_viittauskohde}

Relatiivipronominien käytön pääsääntö on, että \emph{joka}-pronomini
viittaa edeltävään sanaan ja \emph{mikä}-pronomini koko edeltävään
lauseeseen:

\begin{esimerkki}
  Kyseessä on \ul{laki}, joka parantaa oikeusturvaa. \nopagebreak

  \ul{Laki valmisteltiin huolellisesti}, mikä on hyvä asia.
\end{esimerkki}

\noindent
Pääsääntöön on kuitenkin poikkeuksia: \emph{mikä}-pronomini viittaa myös
adjektiivin superlatiivimuotoon (1), asiaa ilmaisevaan pronominiin (2)
ja mahdollisesti paikan ilmaukseen (3).

\begin{esimerkki}
  \begin{numeroluetelma}
  \item[\emph{1.}] Eilinen konsertti oli \ul{hienoin}, minkä olen
    nähnyt.
  \item[\emph{2.}] Tapahtui juuri \ul{se}, mitä olimme pelänneet.
  \item[\emph{3.}] Pallo vieri \ul{kellariin}, mistä sitä on vaikeaa
    löytää.
  \end{numeroluetelma}
\end{esimerkki}

\section{Tekstin jäsennys}

\subsection{Milloin uusi kappale?}

Kappale on virkettä suurempi, mielellään melko yhtenäinen
ajatuskokonaisuus. Kappale käsittelee suunnilleen yhtä aihetta,
näkökulmaa, henkilöä, aikaa, paikkaa tms. Kun kappale vaihtuu, lukija
saa vihjeen, että tekstin sisällössä jokin muuttuu.

\subsection{Ydinvirkekappale}

Usein on järkevää rakentaa kappaleet ydinvirkkeen ja sitä täsmentävien
tukivirkkeiden avulla. Ydinvirke on yleensä kappaleen alussa, ja se
kertoo kappaleen pääasian tiiviisti. Kappaleen muut virkkeet ovat
tukivirkkeitä, joilla perustellaan tai selvennetään ydinvirkettä.

\begin{esimerkki}
  \ul{Musiikin kuuntelu on hieno harrastus}. Tutkimuksissa on huomattu,
  että musiikin kuuntelu lisää tarkkaavaisuutta, auttaa tunteiden
  käsittelyssä ja kehittää kielellisiä taitoja. Nuorille musiikki on
  myös identiteetin rakentamisen väline, koska oma musiikki ja
  musiikkimaku on yksi vastaus siihen, kuka olen ja mihin kuulun.
\end{esimerkki}

\noindent
Joskus ydinvirke on kappaleen lopussa. Silloin se kiteyttää kappaleen
pääasiat tai tekee johtopäätöksen.

\begin{esimerkki}
  Tutkimuksissa on huomattu, että musiikin kuuntelu lisää
  tarkkaavaisuutta, auttaa tunteiden käsittelyssä ja kehittää
  kielellisiä taitoja. Nuorille musiikki on myös identiteetin
  rakentamisen väline, koska oma musiikki ja musiikkimaku on yksi
  vastaus siihen, kuka olen ja mihin kuulun. \ul{Musiikin kuuntelu on
    siis hieno harrastus}.
\end{esimerkki}

\subsection{Ketjuvirkekappale}

Ketjuvirkekappaleita tarvitaan silloin, kun pitää selostaa asia vaihe
vaiheelta, esimerkiksi aikajärjestyksessä. Kappaleen virkkeet voivat
olla keskenään samanarvoisia. Tärkeää on edetä johdonmukaisesti ja
kirjoittaa sidosteisesti, jotta peräkkäiset asiat kytkeytyvät
toisiinsa.\katsoav{sidosteisuus} Ketjuvirkekappale sopii esimerkiksi
tapahtumasarjan selostamiseen tai ohjeisiin.

\section{Muita kirjoitusohjeita}

\subsection{Ytimekäs teksti}

Asiatyylinen teksti on helppolukuista ja ytimekästä. Joskus kirjoittajat
käyttävät turhaan sisällöttömiä yleisverbejä (\emph{olla, tehdä, toimia,
  suorittaa} yms.) ja niiden parina substantiivia, joka kertoo
varsinaisen merkityksen. Teksti voi kuitenkin olla ytimekkäämpää ja
selvempää, kun tärkein merkitys on verbissä.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1} & \emph{#2} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \rivi{antaa vastaus}{vastata}
  \rivi{olla tietoinen}{tietää}
  \rivi{pitää suuressa arvossa}{arvostaa}
  \rivi{aiheuttaa järkytystä}{järkyttää}
  \rivi{tehdä päätös}{päättää}
  \rivi{suorittaa korjaustoimenpiteitä}{korjata}
  \rivi{asettaa rajoituksia}{rajoittaa}
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Vieraiden kielten rakenteet}

Kun tekstejä käännetään kielestä toiseen, saattaa lähtökielestä livahtaa
mukaan myös sellaisia rakenteita, jotka ovat kohdekielelle vieraita.
Suomen kieleen on jokin verran tullut rakenteita ruotsista ja
englannista, vaikka suomenkielisiäkin vastineita on. Asiatyylisessä
tekstissä käytetään mieluummin suomen kielelle ominaisia rakenteita.

\renewcommand{\rivi}[2]{\emph{#1} & \emph{#2} \\}

\begin{esimerkkitaulukko}{ll}
  \ots{Lainattu rakenne} & \ots{Suomenkielinen rakenne} \\[\otsvali]
  \rivi{tapahtumarikas}{monivaiheinen, monipuolinen}
  \rivi{lajirikas}{runsaslajinen}
  \rivi{ravinneköyhä}{vähäravinteinen, niukkaravinteinen}
  \rivi{verovapaa}{veroton}
  \rivi{ympäristöystävällinen}{saastuttamaton, ympäristöä säästävä}
  \rivi{käyttäjäystävällinen}{helppokäyttöinen}
  \rivi{minä omaan sähköbasson}{minulla on sähköbasso, minä omistan sähköbassson}
  \rivi{huoneisto parvekkeella}{parvekkeellinen huoneisto; huoneisto,
    johon kuuluu}
  \rivi{}{parveke}
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Tuntemattomat tekijät}

\subsubsection{Passiivi}
\label{passiivi}

Passiivi on yksi verbin persoonista. Sitä käytetään, kun halutaan jättää
verbin tekijä mainitsematta.

\begin{esimerkki}
  Varusteet \ul{huolletaan} säännöllisesti.
\end{esimerkki}

\noindent
Seuraavassa taulukossa ovat kaikki \emph{lukea}-verbin passiivimuodot:
taivutettuna kaikissa moduksissa, aikamuodoissa, myönteisessä ja
kielteisessä muodossa.

\begin{esimerkkitaulukko}{lllll}
  & \ots{Indikatiivi} && \ots{Konditionaali} \\[\otsvali]
  \ots{Prees.} & \emph{luetaan} & \emph{ei lueta}
  & \emph{luettaisiin} & \emph{ei luettaisi} \\
  \ots{Imperf.} & \emph{luettiin} & \emph{ei luettu} \\
  \ots{Perf.} & \emph{on luettu} & \emph{ei ole luettu}
  & \emph{olisi luettu} & \emph{ei olisi luettu} \\
  \ots{Pl.perf.} & \emph{oli luettu} & \emph{ei ollut luettu} \\[3\otsvali]
  & \ots{Imperatiivi} && \ots{Potentiaali} \\[\otsvali]
  \ots{Prees.} & \emph{luettakoon} & \emph{älköön luettako}
  & \emph{luettaneen} & \emph{ei luettane} \\
  \ots{Perf.} & \emph{olkoon luettu} & \emph{älköön olko luettu}
  & \emph{lienee luettu} & \emph{ei liene luettu} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\noindent
Arkikielessä on tavallista käyttää
kaksoispassiivia\footnote{Kaksoispassiivin nimi tulee siitä, että
  verbimuodossa sekä \emph{olla}-verbi että pääverbi ovat passiivissa.}
perfektissä ja pluskvamperfektissä: \emph{ollaan luettu, ei olla luettu,
  oltiin luettu, ei oltu luettu, oltaisiin luettu, ei oltaisi luettu}.
Kaksoispassiivi ei kuulu yleiskieleen.

\subsubsection{Nollapersoona}
\label{nollapersoona}

Nollapersoonaksi kutsutaan verbin yksikön kolmannen persoonan käyttöä
siten, että tarkoitetaan ketä tahansa. \emph{Hän}-pronomini puuttuu.
Nollapersoona sopii esimerkiksi ohjeiden, sääntöjen ja yleisten
asiaintilojen ilmaisemiseen.

\begin{esimerkki}
  Kun hankkii ensimmäistä asuntoa, ei välttämättä joudu maksamaan
  varainsiirtoveroa. \nopagebreak

  Tähän ei saa pysäköidä.
\end{esimerkki}

\subsubsection{Yleistävä sinä (ei yleiskieltä)}

''Yleistävä sinä'' tarkoittaa \emph{sinä}-pronominin ja verbin yksikön
toisen persoonan käyttöä siten, että tarkoitetaan ketä tahansa
henkilöä.\footnote{Kutsutaan myös \emph{sinä}-passiiviksi.} Teksti
näyttää puhuttelevan suoraan lukijaa, mutta tekijänä voi olla kuka
tahansa.

\begin{esimerkki}
  Kun sä ostat ensimmäisen asunnon, et ehkä joudu maksamaan
  varainsiirtoveroa.
\end{esimerkki}

\noindent
Tätä esiintyy jonkin verran arkikielessä, mutta yleiskieleen se ei
kuulu. Passiivi ja nollapersoona ovat yleiskielen keinot tuntemattoman
tekijän ilmaisemiseen (luvut \viite{passiivi} ja \viite{nollapersoona}).

\subsection{Otta- ja oitta-joh\-dok\-set: irrottaa vai irroittaa?}

\emph{Otta}- ja \emph{oitta}-tyyppiset verbijohdokset noudattavat melko
selvää sääntöä. Käytetään \emph{oitta}-johdinta, kun kantasana on

\begin{luetelma}
\item \lkohta{kaksitavuinen ja \emph{a}- tai \emph{ä}-loppuinen:
  \begin{esimerkkitaulukko}{lllll}
    \emph{raha} & > & \emph{rahoittaa} \\
    \emph{terä} & > & \emph{teroittaa} & > & \emph{teroitin} \\
  \end{esimerkkitaulukko}
}

\item \lkohta{kolme- tai useampitavuinen:
  \begin{esimerkkitaulukko}{lll}
    \emph{vahinko} & > & \emph{vahingoittaa} \\
    \emph{autio} & > & \emph{autioittaa} \\
  \end{esimerkkitaulukko}
}

\end{luetelma}

\noindent
Käytetään \emph{otta}-johdinta, kun

\begin{luetelma}
\item \lkohta{kantasana on kaksitavuinen ja \emph{o}- tai
    \emph{ö}-loppuinen:
  \begin{esimerkkitaulukko}{lll}
    \emph{tieto} & > & \emph{tiedottaa} \\
    \emph{keho} & > & \emph{kehottaa} \\
    \emph{irto-} & > & \emph{irrottaa} \\
  \end{esimerkkitaulukko}
}

\item \lkohta{selvää kantasanaa ei ole:

  \begin{esimerkkitaulukko}{lll}
    \emph{*häämö} & > & \emph{häämöttää} \\
    \emph{*viipo} & > & \emph{viipottaa} \\
  \end{esimerkkitaulukko}
}

\end{luetelma}

\noindent
Edellä kuvattuun sääntöön on jonkin verran poikkeuksia. Niiden
muistamiseen ei ole kovin hyviä ohjeita, mutta esimerkiksi jotkin
vanhahtavat ylätyyliset sanat ovat vakiintuneet nykysäännön vastaiseen
muotoon. Muunkinlaisia poikkeuksia on.

\begin{esimerkkitaulukko}{lllll}
  \emph{into} & > & \emph{innoittaa} \\
  \emph{armo} & > & \emph{armoittaa} & \emph{:} & \emph{armoitettu} \\
  \emph{laiska} & > & \emph{laiskottaa} \\
\end{esimerkkitaulukko}

\subsection{Oikea taivutusmuoto (rektio)}

Jotkin sanat määräävät, missä taivutusmuodossa niihin liittyvien muiden
sanojen täytyy olla.\footnote{Tätä ominaisuutta kutsutaan rektioksi:
  sana määrää toisen sanan taivutusmuodon.} Esimerkiksi
\emph{tykätä}-verbiin liittyvä substantiivi on elatiivimuodossa:
\emph{tykkään lukemise\ul{sta}}. Tykkäämiseen liittyvä verbi puolestaan
on perusmuodossa: \emph{tykkään \ul{lukea}}.

Joskus vain yksi taivutusmuoto on oikein; joskus vaihtoehtoja on ainakin
kaksi. Eri vaihtoehdot voivat johtua siitä, että samallakin sanalla on
hieman erilaisia merkityksiä. Toinen syy on se, että kielenkäytössä
sisäpaikallissijojen\footnote{Sisäpaikallissijat: inessiivi, elatiivi,
  illatiivi.} (\emph{missä, mistä, mihin}) rinnalle ovat pikku hiljaa
yleistymässä ulkopaikallissijat\footnote{Ulkopaikallissijat: adessiivi,
  ablatiivi, allatiivi.} (\emph{millä, miltä, mille}).

Alla on luetelma sanoista ja niiden seuralaisten taivutusmuodoista. Jos
ilmauksen perässä on tähti~(*), kyseinen taivutusmuoto katsotaan
rajatapaukseksi, joka on aiemmin ollut yleiskielen suositusten vastainen
mutta jonka käyttö on hyväksyttävää nykykielessä.%
\footnote{\citealt*[s.~98--120]{ktkielioppi}.} Osa lukijoista saattaa
kokea tähdellä merkityn ilmauksen edelleenkin vääräksi.

\begin{palstaluetelma}
\item aihe(tta) epäillä
\item aihe(tta) epäilyille*
\item aihe(tta) iloon
\item alkaa tehdä
\item alkaa tekemään*
\item aloittaa työt
\item ilo(a) voitosta
\item joutua tekemään
\item katsaus ilmiöön
\item kieltäytyä kunniasta
\item kokea hyväksi
\item kokea hyvänä
\item kommentti tähän
\item kommentti tästä
\item kyetä tekemään
\item käsitys asiasta
\item lakata toimimasta
\item maistua hyvälle
\item maistua hyvältä
\item maistua jollekulle
\item merkitys(tä) henkilölle
\item mielikuva menneestä
\item mielipide asiaan
\item mielipide asiasta
\item näkemys ilmiöstä
\item näkemys ilmiöön
\item ohje kokoamiseen
\item ohje kokoamiselle
\item pelätä lähtemistä
\item pelätä lähteä
\item peruste lähtemiselle
\item peruste lähtöön
\item perustelu lähtemiselle
\item perustelu lähtöön
\item pyrkiä tekemään
\item pystyä tekemään
\item rakastaa lukea*
\item rakastaa lukemista
\item reaktio ärsykkeisiin
\item ruveta tekemään
\item sattua olemaan
\item selitys ilmiölle
\item selitys ilmiöstä
\item selitys ilmiöön
\item syy lähtemiselle*
\item syy lähteä
\item syy lähtöön
\item säästyä näkemästä
\item tykätä lukea
\item tykätä lukemisesta
\item tyytyväinen tuloksiin
\item tyytyväinen tuloksista*
\item vaikutus henkilölle*
\item vaikutus henkilöön
\item valmius alalle
\item valmius tehdä
\item valmius tehtävään
\item vihata lukea*
\item vihata lukemista
\end{palstaluetelma}

\subsection{Yleisiä kirjoitusvirheitä}

Seuraavat sanat tai ilmaukset kirjoitetaan usein väärin.
Tässä on niiden oikea kirjoitusasu.

\begin{palstaluetelma}
\item 15 vuotta
\item 15-vuotias
\item 15-vuotinen
\item 24.4. \vali 24. huhtikuuta
\item 5 km \vali 5 € \vali 5 \%
\item 8. luokka
\item 8.-luokkalainen
\item 8a-luokka \vali 8. a "-luokka
\item aggressiivinen
\item alinomaa
\item alun perin
\item ennen kuin
\item enää
\item erilainen
\item heti kun
\item itse asiassa
\item jollekulle
\item jommallekummalle
\item jompikumpi
\item jotenkuten
\item kuulostaa
\item kuutonen
\item lukuun ottamatta
\item mitali
\item muun muassa
\item nimenomaan
\item olemassa oleva
\item piirustus
\item sekunti
\item suomalainen
\item suomen kieli
\item suomenkielinen
\item suomi \emph{(kieli)}
\item Suomi \emph{(valtio)}
\item suurellinen
\item sydämellinen
\item tällainen
\item tännekään
\item tännepäin
\item viitonen
\end{palstaluetelma}

\subsection{Tiedonlähteet}

\subsubsection{Merkitseminen}

Lähdemerkintöihin on paljon erilaisia käytäntöjä, ja yleensä täytyy
noudattaa oman alan tai tekstilajin vakiintuneita käytäntöjä. Yleinen
kaava on seuraavanlainen: ''Tekijät vuosi: Teoksen nimi. Teoksen
julkaisija.'' Esimerkiksi:

\begin{teosluetteloesimerkki}
\bibitem[Erikson ym.(2017)]{erikson} Erikson, Petra \& Hintikka, Jukka
  \& Korkalainen, Maria \& Nuortimo, Aino \& Visapää, Laura 2017:
  Satakieli~8. Äidinkieli ja kirjallisuus. Helsinki: Edita.
\end{teosluetteloesimerkki}

\noindent
Internet-lähteet merkitään samalla tavalla, mutta lisäksi mukaan
liitetään verkkosivun päiväys, internet-osoite sekä viittauspäivä,
jolloin tiedot käytiin lukemassa.

\begin{teosluetteloesimerkki}
\bibitem[Aromaa(2020)Yle]{aromaa} Aromaa, Jonni 2020: Säätiöt maksavat
  yhä useamman taiteilijan palkan. Päivitetty 29.2.2020. Yle-uutiset.
  Yleisradio oy. Saatavissa:
  \angleurl{https://yle.fi/uutiset/3-11231162}. Viittauspäivä 1.3.2020.
\end{teosluetteloesimerkki}

\noindent
Internet-lähteen tekijää ei aina ilmoiteta verkkosivulla. Silloin
lähdemerkintä aloitetaan sivuston tai julkaisijan nimellä.

\begin{teosluetteloesimerkki}
\bibitem[Wikipedia(2021)]{wp_sinisalo} Wikipedia 2021: Fantasiakirjallisuus.
  Päivitetty 3.12.2021. Wikipedia. Vapaa tietosanakirja. Saatavissa:
  \angleurl{https://fi.wikipedia.org/wiki/Fantasiakirjallisuus}.
  Viittauspäivä 17.3.2022.
\end{teosluetteloesimerkki}

\subsubsection{Viittaaminen}

Lähdeluettelossa mainittuihin tiedonlähteisiin täytyy yleensä viitata
varsinaisesta tekstistä. Viittauksessa mainitaan sukunimi, vuosi ja
sivunumero. Lukija löytää teoksen lähdeluettelosta sukunimen ja
vuosiluvun avulla.

\begin{esimerkki}
  \justifying
  \setlength{\parindent}{0em}

  Charlotte Brontën kirjoittama ''Kotiopettajattaren romaani'' (1847) on
  kauhuromantiikan klassikko. (\citealt[s.~142]{erikson}.) \nopagebreak

  Eriksonin ym. (\citeyear[s.~142]{erikson}) mukaan ''Charlotte Brontën
  Kotiopettajattaren romaani (1847) on yksi kauhuromantiikan
  klassikoista.''
\end{esimerkki}

\noindent
Internet-lähteisiin voi viitata tekstin rakenteen kuten
tekstikappaleiden tai väliotsikoiden avulla.

\begin{esimerkki}
  \citep[2. kpl.]{aromaa} \nopagebreak

  \citep[kohta ''Eniten apurahoja musiikkiin''.]{aromaa} \nopagebreak

  \citep[kuva ''Kulttuurin ja taiteen rahoitus''.]{aromaa}
\end{esimerkki}

\noindent
Teokseen voidaan viitata myös teoksen nimellä, jos teoksella on paljon
tekijöitä tai heitä ei tiedetä. Tällöin täytyy lähdeluettelossa mainita
ensin teoksen nimi ja sen jälkeen tekijöiden, teoksen ja julkaisijan
tiedot normaalisti.

Viittaamisessa käytetään joskus teoksen nimen lyhennettä, varsinkin kun
teoksen nimi on pitkä. Silloin myös lyhenne pitää merkitä
lähdeluetteloon. Katso esimerkki tämän teoksen lähdeluettelosta
teokselle \citet{isk}.

\setcounter{secnumdepth}{0}
\section{Lähteet}

\begin{teosluettelo}
\bibitem[ISK(2008)Iso suomen kielioppi]{isk} ISK = Iso suomen kielioppi.
  Hakulinen, Auli \& Vilkuna, Maria \& Korhonen, Riitta \& Koivisto,
  Vesa \& Heinonen, Tarja Riitta \& Alho, Irja 2008: Ison suomen
  kieliopin verkkoversio. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
  verkkojulkaisuja 5. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Saatavissa:
  \angleurl{https://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php}.
\bibitem[Kielitoimiston kielioppiopas(2015)]{ktkielioppi} Kielitoimiston
  kielioppiopas. Korhonen, Riitta \& Maamies, Sari \& Eronen, Riitta \&
  Heikkilä, Elina \& Kankaanpää, Salli \& Moilanen, Raija \& Piehl, Aino
  \& Vaula, Sari \& Viertiö, Anna\-stiina 2015: Kielitoimiston
  kielioppiopas. 3.~painos. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja
  175. Kotimaisten kielten keskus.
\bibitem[Kielitoimiston ohjepankki(\nykyvuosi)]{ktohjepankki}
  Kielitoimiston ohjepankki: Kotimaisten kielten keskus. Saatavissa:
  \angleurl{https://kielitoimistonohjepankki.fi/}.
\bibitem[Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas(2017)]{ktoikeinkirj}
  Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Kankaanpää, Salli ym. 2017:
  Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. 13., korjattu painos. Kotimaisten
  kielten keskuksen julkaisuja 177. Kotimaisten kielten keskus.
\bibitem[Kielitoimiston sanakirja(\nykyvuosi)]{ktsanakirja}
  Kielitoimiston sanakirja: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone oy.
  Saatavissa: \angleurl{https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/}.
\bibitem[Kolehmainen(2009)]{kolehmainen} Kolehmainen, Taru 2009:
  Kielenhuoltoa svetisismien varjossa. Kielikello 3/2009. Kielenhuollon
  tiedotuslehti. Kotimaisten kielten keskus. Saatavissa:
  \angleurl{https://kielikello.fi/kielenhuoltoa-svetisismien-varjossa/}.
  Viittauspäivä 4.5.2024.
\end{teosluettelo}

\end{document}