The God-Emperor of Finland

ChatGPT ei ole ehkä ihan kansallisrunoilijan tasolla, mutta kioskikirjallisuutta se osaa jo suoltaa sujuvammin kuin jotkut ihmiskirjoittajat.

It was the morning of Independence Day in Helsinki, and the city was buzzing with excitement. The streets were crowded with people decked out in patriotic colors, and the air was filled with the sound of music and laughter.

But little did they know, trouble was brewing in the city. A pack of cybernetic polar bears had been unleashed by a secret organization, and they were wreaking havoc on the unsuspecting citizens.

Sauli Niinistö, the president of Finland, was determined to put a stop to the polar bears’ rampage. He quickly assembled a team of skilled operatives, and together they set out to take down the mechanical beasts.

As they made their way through the city, the team encountered the polar bears at every turn. But Sauli was not deterred. With his incredible strength and combat skills, he fought the bears with a ferocity that shocked even his own team.

One by one, the polar bears fell before him, and soon the streets were cleared of the threat. The citizens of Helsinki cheered as Sauli emerged victorious, and he was hailed as a hero.

But Sauli’s victory was not to be the end of the story. As the people of Helsinki celebrated, a group of powerful dignitaries emerged from the shadows, declaring that Sauli was the chosen one – the God-Emperor of Finland.

Sauli accepted his new title with grace and humility, and he pledged to use his powers for the good of the people. From that day forward, he ruled over Finland with a firm but fair hand, and the people prospered under his reign.

The story of Sauli Niinistö, the God-Emperor of Finland, is one of courage, strength, and determination in the face of impossible odds. It is a tale that will be remembered for generations to come.

Suomen uusi kansallislaulu?

Pyysin itsenäisyyspäivän kunniaksi ChatGPT:tä kirjoittamaan uuden kansallislaulun Suomelle. Sävellys vielä puuttuu. 😀

Suomen maasta kuoriutui
kuulas kultainen kruunu
ja kansa kukoisti kunniassaan
maanmiehen mittaan.

Sävelen säteilevällä saarella
me synnyimme ja kasvoimme
ja silloin sielumme sai
syvän sykkeen Suomeen.

Kansakuntana kukoistamme
ja kunniaa kantavat kasvot
me olemme ylpeitä ja vahvoja
ja kuljemme kohti tulevaa.

Suomen laulu soi sielussamme
ja sydämessämme sykkii
me olemme yksi kansa
ja yhdessä me kukoistamme.

Maamme armahtaa meitä
ja auttaa meitä kasvamaan
ja silloin sielumme saa
syvän sykkeen Suomeen.

Kuusi vuotta SAFea

Kerroin vanhassa blogissani, miten SAFe saapui Philipsin Vantaan-yksikköön. Nyt se poistuu, kun tuotekehityksemme siirtyy muihin toimipaikkoihin. Tekikö Scaled Agile Framework meistä paremman organisaation kuudessa vuodessa?

SAFe on ennen kaikkea perinteisille projektitaloille myytäväksi suunniteltu, huolellisesti tuotteistettu paketti. Sen viesti ei ole, että koko vanha maailma on lyötävä alas, vaan että kaikille vanhan projektiorganisaation toimijoille löytyy uutta tekemistä hieman muuttuneissa rooleissa. Tässä piilee myös mallin ansa: on helppo ruveta lepäämään laakereillaan, kun backlogit ovat paikallaan ja vanhat rituaalit korvattu uusilla.

Miten meille kävi Vantaalla? Kvanttihyppyä hypertuottavuuteen emme ehkä saavuttaneet, eikä SAFe-malliin kuuluvaa jatkuvaa parantamista saatu toimimaan aivan kangertelematta. Toiminta inkrementti- ja sprinttirytmissä alkoi kuitenkin tuntua luontevalta, ja joitakin parannuksia havaitsin:

  • Toiminnan yleinen läpinäkyvyys ja ennustettavuus parani – jälkimmäinen ainakin 80 prosenttiin. 😀 Kaikki eivät ehkä kaipaa ajantasaista tietoa muiden funktioiden ja projektien tilanteesta, mutta omaa työtäni projektien liepeillä se helpotti selvästi.
  • Säännöllinen keskustelu yhteisistä tavoitteista, niiden tärkeysjärjestyksestä ja ongelmista teki hyvää töiden sujuvuudelle ja organisaation ilmapiirille. Tämän keskustelun voisi toki järjestää ketterämminkin kuin isoina suunnittelutapahtumina parin kuukauden välein.
  • Tuotteiden ylläpito ja tuoteongelmien korjaaminen alkoi sujua sutjakammin, kun se otettiin saman organisaation vastuulle ja samalla tavalla priorisoitavaksi kuin uusien tuotejulkaisujen kehittäminen.
  • Lääkintälaiteyritykseen kuuluvat prosessinkehityshankkeet saivat uutta näkyvyyttä ja selvemmän paikan tärkeysjärjestyksessä, kun myös ne otettiin mukaan backlogeihin ja inkrementtien tavoitteisiin.

Olisiko jokin radikaalimpi muutos tuottanut vielä parempia tuloksia? Ehkä, mutta olisiko se mennyt kaupaksi? Ja olisimmeko osanneet kytkeä radikaalimman mallin meitä ympäröivän ison firman käytäntöihin?