USKONNONFILOSOFIA - NOPEA OPPIMÄÄRÄ
Alkulauseiden alkulause: Tämä on ns.
kuilun pohjalla kirjoitettua tekstiä,
jossa hain uskoa pistäen jopa
mielenterveyteni täysillä peliin. Tämä
ei välttämättä aukea kovin hyvin sellaiselle,
joka ei ole kokenut vastaavaa joskus
itse. Tämä teksti ei ole tarkoitettu lapsille
tai herkille ihmisille luettavaksi. Toivon, että
nämä ryhmät eivät lue tätä tekstiä eteenpäin.
Tämän tekstin kirjoittamisen kuluessa muutuin
agnostikosta hyvin voimakkaasti uskossa
olevaksi ihmiseksi. Teksti ei ole kronologisessa
kirjoitusjärjestyksessä. Kirjoitusurakan
takia oli mentävä sairaalaan kaksikin kertaa
joulukuussa 2004 sekä aiheutin suurta henkistä
tuskaa läheiselle ihmiselle. Idioottimaisuuksissani
(tajuamatta mitä tein) vielä lähetin tämän
potilastovereilleni ollessani vielä hoidossa
(yölomalla). Voin vain toivoa, ettei henkistä
vahinkoa syntynyt.
1. runo
Tulevaisuuden ihminen? Lempeä ja armelias kuin
Jeesus, leppoisa ja rauhallinen. Mutta
tarvittaessa sekunnin murto-osassa valmis
kovettumaan kuin Nietzsche tai stoalainen
ottaen kaiken silmille satavan paskan vastaan
pitäen mielensä kurissa loukkaantumatta ja reagoimatta
vahingollisesti. Onnellinen ihminen. Jos hän ei
muuhun usko, niin ainakin itseensä.
2. runo
Sain jumalaisen käskyn:
Kuvaile Robin Hoodin nuoli!
Näin minä sen kuvailin:
suora viiva, jossa terävä kärki
sen ympärissä Kristukset ja Antikristukset
pörräämässä nuolen ympäri kiinni nuolessa.
Osuu erittäin tarkasti ihmisen sydämeen
paljastaen yksilön mahdollisen tekopyhyyden.
Sain toisen jumalaisen käskyn:
Kuvaile Odysseuksen nuoli!
Osuu lopulta yhtä tarkasti, mutta sen matka on
pitkä, harharetket laajat, ja epäjumalat
vaanimassa joka nurkan takana. Nuolessa
ovat kiinni pörräämässä lukemattomat Antero
Vipuset ja Väinämöiset.
Sain vielä kolmannen jumalaisen käskyn:
Selitä miksi tämä kärsimys maan päällä!?
En pystynyt selittämään, arvasin vain,
että jumalaiset ja ihmiset olivat ehkä etukäteen
taivaassa kohtalonsa valinneet. Oppiakseen,
mitä kärsimys, viha, syyllisyys, häpeä,
loukkaantuminen, kosto on.
3.runo
Näin unessa Nietzschen, Nasaretilaisen ja
Karl Marxin väittelevän aiheesta: Minkä
seuraavista kolmesta ottaisit pois, jos olisi
pakko valita: Rakkaus, armeliaisuus vai totuus?
Nietzsche valitsi rakkauden, Marx armeliaisuuden
ja Nasaretilainen totuuden. Tällöin paikalle
ilmaantuivat Sokrates, Laotse ja Buddha.
He sanoivat: kaikkea tekin veljemme mietitte!
4. runo
Mikä on olennaista?
Että puraisee Eedenin hyvän ja pahan tiedon puun
hedelmästä erittäin varoen ja varovasti.
Ja että Pandoran aarrearkkuun jäi ihmisille - miten
huonosti hänellä meneekin - vielä - kaikesta huolimatta
jäljelle toivo! Ja että elämä on tarkoitettu elettäväksi,
ei paettavaksi!
5. runo
Jumalan valtakunta on kuin pujottelumäenlaskija, joka
dialektisessa henkisessä jaakobinpainissaan kiertää
kaikki epäjumalat ja skeptiset vasta-argumentit
päästäkseen maaliin, eli kritiikin kestävään uskoon.
Huomautus: skeptiset vasta-argumentit ovat sekä moraalisia
että tieto-opillisia. Esim. tieto-opilliset vasta-
argumentit on kierrettävä aivan "olet aivot altaassa,
johon joku olio syöttää koko harhamaailman" tai
että "maailma voi olla luotu vaikka viime torstaina"-
tasoon saakka
6. runo
Huono usko? Uskoa vaativa, tuomitseva, skeptikoilta
mahdottomia vaativa, moraalisesti kaiken kritiikin
kestämätön usko. Kuvitelmia, että uskovat ovat
rakkaampia Jumalalle kuin uskottomat. ihmisiä vertaileva
usko.
Hyvä usko? Kaiken kritiikin kestävä usko. Esim.
Raamatun Rakkauden kaksoiskäskyn ja Kultaisen
säännön mukaan eläminen, ei tarvetta tuomita,
ei kostaa pahaa, vaan olla omalla esimerkillä
lääkärinä "pahuutta vastaan". Ihmisten välisen
vertailun sietämättömyyden tajuaminen. Tajuaminen,
että voisi itse olla halveksutuimman rikollisen
housuissa. antaa mahdollisuuden parannukseen
aivan kaikille.
7. runo
Hyväksi koettu synnyttää sekä hyväksi koettua että
pahaksi koettua. Pahaksi koettu synnyttää sekä
hyväksi koettua että pahaksi koettua. Totuus
synnyttää sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua.
Kaikki mitä ihminen tekee (tai on tekemättä) synnyttää
sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua.
USKONNOTTOMAN UNI, versio 2.0
0. Esipuhe
Tällä tekstillä ei ole tietenkään tarkoitus yrittää
objektiivisesti todistaa sitä Jumalaa/jumalia, joka sanoo
pyhissä kirjoituksissa nimekseen mm. "MINÄ OLEN" Tai
"ME OLEMME" olemassaolevaksi,
mutta veikkaan, että jos paha fyysinen aivovaurio tai
dementia tms. minuun ei enää elämäni aikana iske, niin uskon
melko luottavaisena, että oma subjektiivinen
uskoni pysyy melko todennäköisesti aika vahvana.
Siihen on paljon muitakin syitä, jotka eivät
tästä tekstistä ilmene, mutta se on toinen tarina.
Tämä on alkuperäisestä huomattavasti paranneltu versio,
joka, jos Jumala suo, saattaa kehittyä lisääkin, mutta
toivottavasti niin, että voin keskittyä jatkossa etupäässä
arkielämän pyörittämiseen ja ELÄMÄMISEEN ARJESSA, enkä
loputtomiin uskonnonfilosofisiin pohdintoihin.
Uskon, että tämä teksti on yksi "tarkasti tähdätty Robin Hoodin
nuoli kohti sydäntäsi"! Vaikka minä käsitän, että ehkä aidosti
nöyränä ihmisenä sinä et välttämättä tällaista tekstiä edes
tarvitsisi.
USKONNOTTOMAN UNI
Omistettu "koru"-lauseelle: "Tutkimattomat ovat
Herran tiet"
Esitiedot artikkelin syvempään ymmärtämiseen:
http://www.iki.fi/manninen/ajatteluni.html
1. osa: UNI
Näin unessa olevani Jumalan ja Jumalan poikien
kokouksessa ja olevani Saatana muiden,
hyveellisesti parempien, Jumalan poikien
joukossa.
Jumala otti minut puhutteluun, ja sanoi
minulle: "Oletko katsellut hurskasta Suomen
kansaa, joka on minulle Israelin jälkeen
toiseksi mieluisin kansa koko maapallolla?
Kyseisessä maassa on kaksi oikeaoppista
valtionkirkkoa; siellä on ahkeria herätysliikkeitä,
jotka julkistavat minun sanaani taukoamatta.
Lisäksi kyseisessä maassa on eloisia vapaita
kristillisiä uskontokuntia, joiden
hurskauden ja runsaan minun ylistämiseni
tähden olen siunannut heitä runsailla
kielilläpuhumisen, uskossakaatamisen, ja henkien
erottelun sekä pahojen henkien poisajamisten ym.
armolahjoilla.
Minä sanoin Jumalalle: Miksi eivät he olisi nyt
hurskaita? Sinähän olet siunannut heitä
rikkaudella, viisailla päättäjillä ja
toimivalla demokratialla. Lisäksi olet
siunannut heitä politiikoilla, jotka ovat ajaneet
myös köyhän kansanosan asiaa, niin että melko harva
näkee tässä maassa nälkää. Annapas kun koettelen
Suomen kansan tekopyhyyttä, niin he välittömästi
kiroavat sydämessään Poikasi Jeesuksen opetukset,
ja luopuvat uskostaan ja hurskaudestaan.
Jumala kysyi minulta: Miten aiot sen tehdä?
Minä vastasin Jumalalle: Saanko koetella heidän
lämmintä rakkauttaan ja anteeksiantokykyään
esimerkiksi yhteiskunnan halveksituimpien ja
iljettävimpien rikollisten suhteen? Entä
hirmuhallitsijoiden?
Jumala sanoi minulle: Saat, mutta jätä kauheuksien
ja julmuuksien uhrit, omaiset ja läheiset riittävän
rauhaan. Minä tarkkailen heidän mahdollista
tekopyhyyttään, uskoaan ja hurskauttaan
itse. He olkoot suojeluksessani.
Niin minä, Saatana, tulin maapallolle, ja asetuin
Suomeen kiertämään ja kuljeskelemaan ympäriinsä.
Julistin, että ahdas on se portti, joka vie
elämään, ja vain harvat ovat ne, jotka sen
löytävät. Julistin, että vasta se, joka kykenee
rakastamaan kriminaalimielisairaaloiden ja
vankiloiden pahimpia rikollisia kuin omia
parhaita ystäviään ja itseään, on otollinen
Jumalan valtakuntaan. Julistin, että vasta sillä,
joka on täydellisesti sisäistänyt, että itse
voisi olla nyt maailman pahimman rikollisen
paikalla, on edes osa avaimista sen
käsittämiseen, mistä elämässä mahdollisesti
on kyse. Julistin myös Jeesuksen sanoneen,
että olkaa täydelliset niin kuin
teidän taivaallinen Isä on täydellinen.
Julistin koko kansalle, että Jeesus opetti,
vain jos antaa kaikki synnit anteeksi
kaikille muille, voi itse saada omat syntinsä
anteeksi.
Kerroin kansalle Raamatun hurskaasta miehestä
Jobista, joka otti suuret kärsimykset vastaan
kapinoimatta Herraa vastaan. Hänen asenteensa
oli "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon
Herran nimi", että se on oikea asenne niihin.
Opetin, että kaikki on Jumalan kädessä.
Näin unessa itseni myös opettamassa joitain
muita asioita, eri kansojen ja uskontojen
viisaita ajatuksia.
Sitten kun näin itseni saarnaamassa kaikkein
iljettävimpinä pidettyjen rikollisten rakastamisesta,
yhtäkkiä muutuin Saatanasta kesken saarnan
tavalliseksi ihmiseksi. Näin sivusilmällä kun
eräs mies lähestyi minua. Hän otti takkinsa
povesta pistoolin, ja ampui minua sydämeen.
Ja näin minä näin itseni kuolevan.
Näin joutuvani kiirastuleen. Minulle
ilmoitettiin, että kiirastuleni tulee
kestämään kaksi viikkoa, ja sitten on aika odottaa
tiedottomassa tilassa lopullista viimeistä tuomiota.
Olin kiirastulessa fyysinen itseni. Minua
kidutettiin sekä psyykkisesti että fyysisesti,
mutta jätän fyysisen puolen pääosin käsittelemättä.
Minulle kerrottiin, että Yli-Jumala oli päättänyt,
että tämä kiirastuli pidettäisiin Jahve-nimiseltä
Jumalalta ja hänen Pojaltaan Jeesukselta salassa.
Minulle ilmoitettiin, että psyykkiset kiduttajani
ovat todellisuuden korkeimman Yli-Jumalan enkeleitä.
Heitä oli läsnä minua varten neljä. Ensimmäinen
aloitti syyttämään minua näin:
- No, siinä nyt näet itsesi, senkin varsinainen
narsisti ja suuruudenhullu! Et sitten pystynyt
hillitsemään itseäsi! Menit sitten sairaana
ollessasi kuvittelemaan olevasi jopa Jumalan
tasalla! Häpeäisit, senkin paskiainen! Luulitko
olevasi oikein suuren luokan "jaakobinpainija"? Häh?
Ei sitten millään mennyt kalloon, että ehkä
olisi pitänyt opetella nöyrtymään ihan tavallisen
kansalaisen tasolle, ja tekemään arkipäivisiä
asioita. Ei, sinä neropatti menit omistamaan
elämäsi ns. "perimmäisten kysymysten
ääripohdiskelulle", tunsit suurta narsistista
nautintoa, kun "jonnenjoutavat" pinnalliset
ihmiset hankkivat sinulle elantoa sellaisilla
arkipäivän asioilla kuin esim. työnteko,
opiskelu jne. Sinähän olit ihmisten mittakaavassa
pelkkä yhteiskunnan elättiloinen, mutta omissa
kuvitelmissasi, narsismissasi ties mitä.
Sinun itserakkauttasi ei haitannut
esim. se, että olit sairaalloisen ylipainoinen.
Kunhan nyt lähikauppaan jaksoi kävellä, että
sai ruokaa ja tupakkaa tarpeeksi, että jaksoi
taas miettiä niitä "syvällisiä". Et välittänyt
mielestäsi "jonnenjoutavista" pikkuasioista kuten
hygienia, siivoukset, oliko tili miinuksella vai
ei jne. Kunhan vaan elit muiden kustannuksella,
ruokaa ja tupakkaa riitti, katto pysyi pään
päällä, sähköt toimivat. Voi Perkele sinun kanssa!
Kunpa olisit tajunnut ajoissa, että niihin
"dostojevskeihin" ja filosofian kirjoihin
ei sinunkaltaisesi itsepäisen kusipään olisi liikaa
kuluttaa aikaa!
Nyt sinä ajattelet, että olihan Sinulla
edes ihmissuhteet. No, se myönnettäköön,
siinä Sinun ainoa puolesi, joka edes jonkinmoista
kritiikkiä kestää. Ajattelet siinä, että
oli siunaantunut huumorintajua ja tilannekoomikkakin
pelasi. Mutta tietoisen tekopyhänä tajuat, että
se johtui vain geeneistäsi ja elämäntapahtumistasi!
Käsität liiankin hyvin, että ei se nyt mikään
ansio ole, että on huumorintajua ja tilannekomiikkaa!
Monesti menit sössimään ihmisuhteissakin. Mutta
koska Sinä pelle nyt kuvittelet tässä kirjoittavasi
unestasi dokumenttia, niin eipä mennä niihin
sen tarkemmin!
No, sinä menit sitten lopulta ottamaan uskontoon
kannan, että oma valintasi oli olla "eräänlainen
uskonnoton agnostikko". Erosit kirkosta. Hylkäsit
sekä ateismin että uskonnot. Mutta sinulla oli
pokkaa mennä neuvomaan uskovaisia, että
kannattaa käyttäytyä, kohdella maapalloa ja
muita eläviä se mielessä, että välttämättä mitään
kuolemanjälkeistä ei ole, uskoipa sitten mitä hyvänsä.
Eihän tässä vielä mitään. Mutta nyt on seuraavan
kiduttajan vuoro.
Toinen kiduttaja astui esiin ja alkoi puhumaan
minulle: - Ennen kaikkea syytän sinua siitä,
että menit väheksymään Jeesuksen ristiä. Mutta
korjataanpa ensin pari emämunaustasi.
Sinulla oli pokkaa mielessäsi arvostella
erästä herätysliikettä siitä, että he eivät
hyväksy ehkäisyä ja hankkivat paljon lapsia. No,
sinä tietysti alhaisen tason ihmisjärkiopilla
menit väittämään, että jos siis kaikki toimisivat
noin, niin ihmispopulaatio räjähtäisi. Niin,
sinä varmaan luulit, etteivät he itse tuota
käsitä, vai? Luuletko, että uskovaisten
älykkyysosamäärä on nolla ja ateistien 200?
No, et sinä niin tietenkään niin luule, vaan
käsität aivan selvästi, ettei perimmiltään
uskomisessa tai uskomatta jättämisessä ei ole
kysymys älykkyydestä, ei edes viisaudesta. Heillä
vaan sitä uskoa sattuu olemaan juuri sen
sinapinsiemenen verran, mitä sinulla
taas ei ollut. Mistä sinä voit tietää, mitkä ovat
Jumalan suunnitelmat? Pohjimmaltaan sinun mielestäsi
uskomissa on siis kysymys siitä, mikä tuntuu
oikealta, ellei ihmisen diagnoosi ole idiotia
tai pahaksi päässyt dementia. Tietysti jos ihminen
syntyy kristittyyn maahan, hän todennäköisemmin
päätyy kristityksi jne.?
Toinen sinun megaluokan virhe oli mennä
keksimään teoria, että jos on olemassa
absoluuttisen hyvä ja kaikkivoipa Jumala, niin
meidät kaikki oltaisiin luotu suoraan Taivaaseen.
Ja vain aikamme kuluksi tekisimme "näitä ihmiselämän
pituisia matkoja" tänne kärsimyksen täyttämään
maailmaan retkeilytarkoituksessa. Etkö sinä idiootti
tajunnut tarkkailla aikojen merkkejä? Häh?
Ensinnäkin on se juttu, että aikoinaan
itsemurhaa yrittäneet kidutettiin kuoliaaksi ja
itsemurhan tehneitä ei edes haudattu kirkkomaahan.
Luulitko sinä saatanan älypää, että täällä
maailmassa saada tehdä ihan mitä hyvänsä, kunhan
on ensin subjektiivinen varmuus että on rakastava
Jumala? Mitä? Voi perkele sinun ja älysi kanssa!
Olisit neropatti miettinyt pitemmälle!
Mutta ollessasi sairaana vuosia sitten, eräs
ohikulkija antoi Sinulle vinkin, että varo
"Karitsa-uskovaisia". No menitkö varomaan?
Sinä tiedät, että sinä menit tekemään Leo Tolstoin
tekemät virheet. Menit sitten ottamaan yhdessä
vaiheessa Jeesuksen eettiset opetukset
esim. juuri anteeksiannon suhteen kirjaimellisesti
ja vieläpä tekemään kristinuskosta pelkkää etiikkaa.
Niin, että siis joku tappaa lapsesi, ja menet heti
halaamaan rakkaudellisesti ja anteeksiantavasti
tappajaa? Tai tappaja menee messuun, saa siellä
synninpäästön ja ehtoollisen,
ja asia on Jumalan kanssa sillä kuitattu?
Onko järkeä? Häh? Haloo? Itsekin tiedät,
että ei ihminen pysty tuohon. Tiedät varsin hyvin,
että edes sinä olisi voinut, vaikka luulit
itsestäsi suuria.
No niinpä sinä sitten menit järkeilemään,
että kun jokainen ihminen yksin Jumalan kanssa
rukoillessaan katsoo ristiin, niin hän yksin saa
anteeksi, ja voi jatkaa tajuamatta olevansa tekopyhä
lähimmäisen vihaamista, vertailua itseentä jne.?
Mikä helvetin neropatti sinä luulet olevasi? Mistä
sinä voit tietää mikä tässä on Jumalan salaisuus?
Saat tietää salaisuuden vasta viimeisellä tuomiolla!
Tällöin astui kolmas kiduttaja esiin. Ja alkoi
puhumaan: Minä syytän sinua pääasiassa siitä, että menit
halveksimaan Jeesuksen ylösnousemusta ja
neitseestäsyntymistä ynnä muita ihmeitä. Sinä väitit
aikoinaan ateistina ja uskonnottomana, että kristinusko
on moraalitonta, koska se uhkaa ikuisella kidutuksella
helvetissä, mutta väittää olevansa absoluuttisen
ehdottoman rakkauden ja anteeksiannon uskonto, ja
vielä vaatii uskomaan jotkut muinaiset dokumentit
historian tapahtumista ja ihmeistä todeksi.
Sinä siis väitit kivenkovaan, että tämä on skeptikon
kannalta liikaa vaadittu! Mutta mistä sinä voit tietää,
mitkä tässä ovat olleet Jumalan perimmäiset suunnitelmat?
Sinä nyt mietit, että esim. ehkä Jumala halusi kristityille
elävän Jeesuksen kuolleen sijaan. Häpeäisit!
Neljäs kiduttaja astui esiin. Hän alkoi syyttämään:
Syytän sinua siitä, että menit halveksimaan
armolahjoja ja Jumalan ylistämistä. Menit sitten
uskomaan niitä, jotka väittivät, että uskonnollinen
tunnelmointi on riippuvuutta aiheuttava huume. No,
uskotko sinä, että Jumala on todella niin suuri narsisti,
että tarvitsee ylistämistä? No, ei hän tietenkään
"tarvitse" siinä merkityksessä kuin sinä
sen menit ymmärtämään. Mutta onko se muka sinun
mielestäsi "liikaa vaadittu Jumalalta", että Hän
saisi olla tyytyväinen, että Häntä ylistävät kokevat
saavat nautintoa omasta ylistämisestään? Mitä?
Onko sinusta muka kertomaan totuutta tästä asiasta?
Mutta ennen kaikkea syytän sinua siitä, että
menit paheksumaan mielessäsi sitä, että
eräissä kristillisissä piireissä syrjitään ja
jopa erotetaan julkisynnissä eläviä.
Etkö sinä saatanan idiootti tajunnut? Niin
kuin sinä hyvin tiedät, ihmiset ovat niin pelokkaita,
pikkumaisia, pinnallisia, että heillä ei riitä järkeä
käsittämään, että kaikki asiat ovat Jumalan käsissä,
ja että heillä ei kertakaikkiaan käsityskyky riitä
sitä sisäistämään, että jokainen ihminen joka hetki
toimii oman sisäisen todellisuutensa kannalta
mielekkäästi, olipa sitten kysymys pyhimyksestä tai
massamurhaajasta. No niinpä he sitten "tavallaan
tietämättään olevansa tekopyhiä" menevät pelokkaina
ja pinnallisina vertailemaan toisiaan itseensä ja
tuomitsemaan, julistamaan syylliseksi jne. Ja siksi
tarvitaan esimerkkejä "pahoista ihmisistä",
varoitusmerkkejä: "Älä tee noin" jne.
Sitten syytän sinua siitä, että menit Dostojevskia lukemaan
huolimattomasti. Sinä menit tunteilemaan kertomuksella
salaperäisestä vieraasta. Huomasit lukematta tarkemmin,
että oma tiesi on sama kuin tuolla "murhan tehneellä
miehellä, joka oli salannut rikoksensa, ja sitten
meni tunnustamaan julkisesti rikoksensa, ja ns. "Jumalan
epäämättömän armon" Tosin sinun virheeseesi ei edes
liittynyt lakien rikkomista, mutta olit "maanpäällisessä
helvetissä" kuitenkin vuosikaupalla, ennen kuin ikäänkuin
esitettynä "lipsahduksena" menit tunnustamaan julkisesti. No
mitä vikaa nyt tässä on? Sinä et huomannut, että tässä sinun
maailmantilanteessasi julkirippiuskonto ei toimi. Sitä
paitsi, jos se sinun mokailuusi liittyvä toinen kaveri
huomasi, että hän oli yhtenä renkaana ketjussa, joka
johti tähän sinun rappiotilaasi, miltä luulet hänestä
tuntuvan? Eli siis siitä Dostojevskin kertomuksesta sinun
olisi pitänyt huomata, että Jumala pani Dostojevskin
itse sitä täysin perinpohjin käsittämättä mukaan tarinaansa
tunnustajan vaimon ja lapset! No, niin! Neropatti!
Älä turhaan ala väittää, nuo kuvitteelliset lapset
eivät olisi edes "syntyneet", ellei aiempaa rikosta olisi
tapahtunut!
No siis sinä menit järkeilemään kaikenlaista. Jos asiaan
ei liity muita ihmisiä jne. Mutta kyllähän sinä itsekin
käsitit, että ihmiset ovat mm. niin pelokkaita, mustasukkaisia,
pinnallisia, herkkiä tuntemaan vihaa ja kostonhimoa ym., että
maailmassa "kaikkien syntien julkitunnustaminen" ei vielä toiminut
sinun aikanasi. Sinä salaa uskoit ja uskot
vieläkin, että sellainen aika vielä koittaisi. Mistä sinä voit
tietää Jumalan perimmäisiä ajatuksia tämän asian suhteen? Mutta
ajattelepa nyt itseäsi. Sinä et pelännyt maineesi menettämistä,
urasi menettämistä, terveytesi menettämistä jne. mitä ns. "normaalit
ihmiset" pelkäävät, Mutta kyllä sinäkin todella pelkäsit joitain
asioita. Esim. sinä pelkäsit pelkkää autolla ajoa
huomattavasti enemmän kuin keskivertomies. Miksi sinä
sen teit? No, siksi kun sinä olit niin perusteellisesti
käsittänyt, että todennäköisyys, että seuraavan kerran kun tartut
rattiin ja esim. ajat esim. parin sekunnin ajatuskatkoksen takia
jonkun pikkulapsen kuoliaaksi, ei ole tasan nolla,
vaan se on nolla pilkku jotain.
Sitten seurasi kiirastulessa fyysinen kidutus, ja minut
kidutettiin toisen kerran hengiltä. Viimeillä voimillani
sain soperrettua "Oletteko varma kuka/ketkä on kaikkein ylin
Jumala tai tasaveroisten ylimpien jumalien ryhmä?" - ja kuolin
pois kiirastulesta.
Unen loppu.
2. JÄLKILÖYLYT eli tanskalaisittain "Päättävä epätieteellinen
jälkikirjoitus"
Tässä nyt on kyse pelkästään yhden ihmisyksilön
välitilinpäätöksestä tähän astisesta ajattelustaan ja
elämästään. Kun näin erään rakkaan lähimmäiseni kärsivän ja
pelkäävän, kun minä tähän kirjoitusurakkaan ryhdyin,
kaikki suuruudenhulluuteni ja narsismini suli siihen
paikkaan. Tunnen iloa, kun voin tuntea olevani
aidosti nöyrä.
Tosin tiedän kyllä varsin hyvin, että
pidätte tätä hullun houreiluna, mutta että ymmärrän sen varsin
hyvin teidän kannaltanne. Ja kova on ollut se tuska, jonka
tämän artikkelin kirjoittaminen on vaatinut. Tässä oli
nyt kyse uskonnollista kieltä käyttäen ns. "jaakobin painista".
Ei Jeesuksen kanssa, vaan ns. "kaikkein korkeimman tahon", olipa
se sitten Jeesus tai joku muu.
Se, että menin mainitsemaan Suomen Israelin jälkeen
"toiseksi rakkaimpana kansana" oli vain vitsiviittaus
eräiden profetoinnista innostuneiden kristillisten piirien
toimiin. Lisäksi halusin vähän käsitellä Suomen kristillistä
tilannetta. Mutta sillä ei tässä nyt sen enempää merkitystä.
Profetointi on epäolennaista, arvaukseni on
kuitenkin, että Jeremia 31:31-34 on ehkä se suunta,
johon ollaan menossa, jos Ylin Taho sattuu olemaan olemassa.
Epäilen, että silloin jos niin käy, niin siinä skeptikoilta ja
ateisteiltakaan ei jää sitten epäselvyyttä. Siis
nuo jakeet koskien kaikkia maailman ihmisiä, ei
pelkästään Israelia ja Juudan kansaa.
Olen kokenut elämäni aikana melkein
kaikki mahdolliset uskonnolliset asenteet. Psykoottisesta
kiihkouskovaisesta vannoutuneeseen ateistiin. Ja lapsenusko
myös, eli noin 22-vuotiaaksi asti. Harkitsin aikanaan papin
ammattia, mutta luovuin ajatuksesta, koska en ollut mielestäni
riittävän varma Jumalan olemassaolosta. Nyt olen ihan
onnellinen tästä asiasta, koska olisin tarttunut todennäköisesti
mielestäni täysin epäolennaiseen asiaan, eli eksegetiikkaan.
Miksi sitten testasin tässä nimenomaan kristinuskoa?
Se on mielestäni ajatuksellisesti haastavin, koska
siinä luvataan, että on olemassa absoluuttisen hyvä
Jumala, joka on kaikkivoipa. Mutta kuitenkin mennään
uhkaamaan ikuisella Tulijärvellä ja kadotuksella
niitä, jotka eivät voi uskoa tiettyihin asioihin.
Vastaus "skeptikon ongelmaan" on mielestäni siinä,
että uskovan ihmisen maailma on erilainen kuin
uskonnottoman. Kristityt eivät kertakaikkiaan käsitä,
että vaikka ateisti yrittäisi tuhat kertaa rukoilla
Jeesusta vaikka kuinka nöyrästi sydämeensä, niin
ei Jeesus sieltä vaan välttämättä tule.
Filosofi Kierkegaard meni kehumaan Aabrahamia,
kun Jumala käski uhraamaan poikansa Iisakin. Onneksi
tämänluokan asioiden kanssa pelleily on minun
osaltani vuosien takaista historiaa,
eikä mitään henkilövahinkoja sattunut. Mutta vaikka kuinka
uskoisitte (esim. 100 prosenttisella varmuudella)
johonkin yliluonnollinen voimaan, niin älkää menkö
mielenterveyttänne ja itsellenne ja ympäristölle
vaarallisuuttanne testamaan. Se ei ole ihmiselle
tarkoitettu, ei edes sellaiselle ihmiselle, joka
uskoo 100 prosenttisella varmuudella olevansa Jumala
tai joku muu. Vaikka olisikin joku Jumala, niin
uskon, että siinä tapauksessa Raamatun lauseessa
"On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin", on jotain
perää, olipa se sitten miten rakastava, armelias ja
anteeksiantava.
Esikuva tähän tarinaan on tietysti Dostojevskin
luoma henkilöhahmo ateisti Ivan Karamazov, joka edustanee
länsimaista rationalismia, mutta silti Dostojevski
panee hänen suustaan tulemaan perimmäiset vihjailunsa,
missä kristinuskon "totuus" ehkä piilee. Esim.
suurinkvisiittori ja keskustelu Paholaisen kanssa.
Mutta siis uskon, että jos sattuu olemaan JOKU YLIN TAHO, niin
se on salannut itsensä niin perustellisesti, että sitä
kyllä ihmisjärjellä voi käsittää.
Käsittelen tässä lyhyesti muutamia maailmanuskontoja.
Islamin suhteen on optimistinen pitkällä tähtäimellä,
vaikka monesta ei nyt siltä näytäkään. Useilla
muslimeilla on ihan terve "jos Jumala suo"-asenne
elämään. Kristinuskoa harrastavat voisivat mielestäni
olla vähemmän tekopyhiä. Buddhalaisuus on ihan hyvä, tosin
siinäkin jälleensyntymisopin ja karman lain
dogmaattisuutta voisi pikkaisen epäillä.
Taolaisuudessa on useita hyviä ajatuksia, mutta tosiaan
jos siihen tarkemmin perehtyy, niin kaiken maailman
"helvettejä" sieltäkin löytyy. Mutta se tarina, jossa
vanha viisas mies vastaa aina, että "mistä te sen tiedätte?"
- Siis että oliko tapahtunut asia hyvä vai paha?, kannattaa
muistaa. Juutalaisuudessa on hyvä puoli sen keskittyminen
tämänpuoleisuuteen, ja tuonpuolisen elämän jättäminen
Jumalan käsiin.
Evoluutio- ja kreationismiVÄITTELYYN otan kannan, että
se on maallikon kannalta epäolennaista, muilta kuin tutkijoilta.
Mutta mikä estää tietysti harrastamasta.
Miksi minut unessa murhattiin, niin se tietysti viittasi
siihen, että maailmassa on murhattu mm. Gandhi, Martin
Luther King ym. ym. liian rohkeita liian viisaita.
Mainittakoon, että tämä artikkeli on syntynyt erittäin
kovassa henkisessä paineessa. Ja sitä on edeltänyt
vuosien kärsimys. Koin tätä kirjoittaessa muutamia
psykiatrian termein sanottuna merkityselämyksiä,
eli että siis sattumia tulkitaan viesteinä.
Koska Wittgensteinin sanonta "Mistä ei voi puhua,
siitä on vaiettava" on ihan hyvä, niin mainitsen
vain yhden. Ollessani päässäni miettimässä tätä
artikkelia suuressa tuskassa, minulle tuli ensimmäistä kertaa
elämässäni jonkin palvelimen kautta salaviestejä KÄNNYKKÄÄN.
Kysyttiin mm. "oletko jarmo manninen?" "Olen oven
takana". Vissiin olivat tarkoitettu jollekin nimikaimalleni.
Niin siinä tosiaan pääsi käymään niin, että
Minulla oli jukuripäisyyttä olla vastaamatta. Ajattelin
Jeesusta ja ajattelin, että "No, jos kerran olet oven takana,
niin kokeilepa kerrankin itse miltä se tuntuu kolkuttaa,
ja avataanko Sinulle!" Tämä ehkä antaa aavistuksen
sen "jaakobinpainin" tasosta, jota kävin.
Mutta mitä tulee vuosien varrella kirjoittamiini
juttuihin, niin tässä yhteydessä haluan sanoa,
että älkää sotkeko muita Jarmo Antero Mannisia, Jarmo Mannisia
tai Antero Mannisia niihin. Olkaa varovaisia. Nuoruuden
idealististisuudessani otin aikoinaan mm. aika radikaaleja
kannanottoja mm. päihdepolitiikkaan ja uskontoon, ties mihin. Ja
tosiaan vuotena 1996 ja varsinkin vuodenvaihteessa 1996-1997
häiriköin niin täydessä uskonnollisessa psykoosissa
pitkin internettiä, että voi hyvä hauki sentään!
Tosin menin poistamaan järkiin tultuani niitä
nyt ainakin silloisesta Dejanewsseistä. Mutta
joitain voi olla jäljellä.
Taustatietoja:
Olen siis 4 laudaturin ylioppilas vuonna 1989, nyt minulla
muistaakseni 158 opintoviikkoa ja olen "opiskellut" eli
siis käytännössä ajatellut vain omia ajatuksiani ties
kuinka penteneen monta vuotta. Mutta tosiaan tämä
artikkeli ehkä nyt maksaa minulle ja yhteiskunnalle
ja läheisteni peloille ja huolelle vielä yhden
"sairaalalepäilyn". Joten eipä tästä nyt muuta kuin
että soittamaan psykiatrille akuuttiaikaa, ja
niin edelleen. Tosin etukäteen tässä harmittaa, jos
joutuu suljetulle. Siellä kun voi tulla esim. turpaan
keneltä tahansa ja milloin tahansa. Oikeastaan voisi
olla fiksumpaa nyt yrittää printata tämä jossain,
ennen kuin hakeutuu hoitoon. Tiedän nimittäin, että
yksikään tämän maailman psykiatrian oppikirja ei
käsittele sellaista "ongelmaa", joka minulla tässä
nyt on. Tosiaan yksikään tämän maailman psykiatri
ei kyllä nyt satu olemaan niin viisas, että pystyisi
ymmärtämään tätä minun pikku "probleemia". Voi hemmetin
hemmetti, pakko kai tää on saada printattua, että
niillä olisi edes aavistus. Sanallisesti kun tätä ei
voi heille yrittää selittää. Tässä pitäisi olla nyt
hemmetti Kierkegaard, Dostojevski ja Nieztsche vähintään
minun lääkäreinä. Mutta tuo Nieztschen kohtalo olisi
kyllä ihan mukava välttää.
3. PÄÄTÖS:
No niin, eli päädyin siihen, että voi ehkä olla olemassa
jokin YLIN TAHO, mutta uskoisin, että jos se on olemassa,
niin luulisin sen tahtovan, että elämä on meille ihmisille
tarkoitettu elettäväksi. Ja olemalla ihmisiksi. Vaikka
voi olla, että kaikki on pikkuyksityiskohtia myöten
Jumalan käsissä, niin haluaisin vihjata siihen suuntaan,
että se ei tarkoita, että tällä olisi tarkoitus ajaa autolla
200 kilometria tunnissa. Mutta tuohon tahdonvapausongelman
käsittelyyn ei kyllä minun aivot riitä.
Mutta jos tässä vielä lopuksi saa suuta hieman
leikkimielisesti soittaa, niin voihan Väinämöinen
minkä ANTERON kanssa menit pelleilemään! Niin
meinasikin unohtua, että kaikki totiset ja
vakavamieliset uskovat, oletteko ottaneet huomioon
mahdollisuutta, että mahdollisesti olemassaolevalta
Jumalalta ei välttämättä puutu huumorintajua!
Niin, ja sekin vielä, että Jarmo-nimeni tulee
profeetta Jeremiaan mukaan.
No, mutta. Te pidätte tätä mielisairaan ihmisen
hourailuna, mutta ymmärrän sen täysin. Mutta minä yritän
nyt muuttua ARKIELÄMÄÄ eläväksi ihmiseksi,
ja jättää nämä hemmetin PERIMMÄISET KYSYMYKSET,
USKONNOT ja LOPUTTOMAT FILOSOFOINNIT
jo vihdoin rauhaan. Toivon, että kunnioitatte.
Uskon nyt Jumalaan. Mutta uskon sellaiseen
Jumalaan, joka on mennyt salaamaan "eräänlaisella
savolaisella kieroudella" itsensä niin perusteellisesti,
että sitä ei voi ihmisjärki käsittää. Uskossani
Jumalaan ei ole kyse esim. joidenkin pyhien tekstien
mahdollisesta historiallisuudesta, vaan siitä,
että kaikkien uskontojen pyhät kirjat ja tekstit
ovat vaillinaisia. Uskon, että Jumala on kätkenyt
osatotuuksia itsestään ja ihmisen asemasta joka
puolelle maapalloa sijaitseviin myytteihin
ja mytologioihin.
Siis uskossa Jumalaa ei tarvitse uskoa mihinkään
historian tapahtumiin ja varsinkaan pyhien
kirjoitusten historiallisuuteen jne.
Seuratkaa mitä olen kirjoittanut sfnet.keskustelu.uskonto
palstalle viime aikoina [Myöhempi lisäys 21.3.2005: noin
joulukuu 2004 - maaliskuu 2005, kannattaa aloittaa
tuoreimmista artikkeleista. Ajatteluni ja näkökantani
kehittyivät marraskuusta 2004 maaliskuuhun 2005
hyvin paljon].
Se, että kirjoitan tämän, en tiedä, onko se Jumalan
tahto, - tai siis että onko tämä mitä teille lähetän
totta vai, mutta että uskon että se on Jumalan käsissä.
Dostojevski sanoi, että täydellinen ateisti on
viimeistä edellisellä askeleella kohti täydellistä
uskoa. Nyt vasta käsitän. Todellakin Uskon
Jumalaan, mutta että elämä on kuitenkin tarkoitettu
elettäväksi ja elämään se ihmisiksi. Eli en aio
menemään ajamaan 200 km/h autolla, vaikka uskonkin
vakavasti. En usko, että mitään ikuista kidutusta
helvetissä tms. on tulossa. Mutta ei täällä
maapallolla ole tarkoitus tehdä ihan mitä lystää.
Sen verran kuitenkin Jumalaa kannattaa pelätä.
Onko sitten kuoleman jälkeistä elämää? En voi
tietää, olenhan vain ihminen. Mahdollinen
kuoleman jälkeinen elämä olkoon siis Jumalan
käsissä.
Uskon, että Jumala on mennyt salaamaan itsensä
niin perusteellisesti, ettei sitä ihmisjärki
voi käsittää. Mutta uskon, että osatotuuksia
Hänestä ja ihmisen osasta, on piilotettu
joka puolelle maailmaa sijaitseviin pyhiin
teksteihin ja mytologioihin.
Mutta uskon myös, että sillä ei ole Jumalan
kannalta pelastuksellisessa mielessä merkitystä,
uskooko ihminen Jumalaan vai ei.
Voi jopa olla, että esim. Jeesus ei ole edes
koskaan elänyt vielä, vaan ilmestyy vasta
tulevaisuudessa ;-) Eipä meillä ole aikakonetta
tarkistamaan.
Mainittakoon, että en täysin varmasti usko
mihinkään, mitä tässä sanoin. Mutta se on
totta, että uskon nyt Jumalaan. ;-)
Kaikki maailman ihmiskunnan opettajat! Älkää
menkö liikaa syömään "hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää",
eli olkaa aina varovaisia kun asetatte maallisia
moraalisääntöjä. Ne moraalisäännöt, jotka seuraavat
ehdottoman rakkauden periaatteesta kaikkea elävää
kohtaan, ovat kestäviä.
Mieleni on kirkas, rauhallinen ja leppoisa.
Skeptikon ongelma tuli ratkaistua. Skeptikkohan
haluaisi esim. kaikkiin pyhiin teksteihin ja
mytologioihin liittyvät propositiot (tosiasiaväitteet)
käydä aikakoneella tarkistamassa, mutta ratkaisu
onkin siinä, että pyhien tekstien ja mytologioiden
historiallisuudella ei ole mitään väliä, vaan
niiden tarkoitus on "elää tässä hetkessä".
Nyt jopa osaan tulkita taidetta, ja koko
luomakunta hohtaa Jumalan kunniaa. Periaatteessa
kaikki, mitä aisteillasi näet on merkkiä Jumalasta
tai ylimmistä voimista. Musiikki, taiteet, tieteet..
Jumalalla voi olla jumalallista huumorintajua
ja hän ehkä voi johtaa ihmisiä harhaan....
Totuus vain on niin kova, että vain lujahermoisimmat
ihmiset sen kestävät. Siis että mikä on ja on ollut
syy näihin kaikkiin ihmiskunnan kärsimyksiin?
Vastaus voi ehkä olla, että siitä on sovittu ennen
maailman luomista jossain "Jumalan/jumalien ja Jumalan
poikien ja tyttärien ja tulevien ihmisten" kokouksessa.
Mutta tuo on tietenkin vain arvaus.
Mutta luulisin, että ns. "pelastuksen" kannalta ei ole
totisen Jumalan kannalta tosiaan merkitystä sillä,
onko yksilö esim. ateisti, skeptikko, uskova jne.
Uskon, että uskontojen puun kaataja viimein joskus
"syksyllä" ehkä tulee, kun puu on pudottanut aurinkoisen
keltaiset lehtensä. (viittaa Kalevalaan) Jää ehkä Pyhä
Henki ja ehkä Totuuden Henki.
Tämä siis oli yhden yksilön kolmas uskoontulo, johon
siis liittyy tämä teksti ja paljon muuta.
Jos Eedenin puun hedelmää puraisen, niin ilmoitan, että
pyrin olemaan mahdollisimman rakkaudellinen, iloinen,
empaattinen, armelias ja anteeksiantava ja suvaitsevainen.
Pyrin noudattamaan ns. "hyviä tapoja" ja yhteiskunnan lakeja,
ellei ole "pakottavaa" syytä poiketa. Mm. kärsivällisyydessä
minulla olisi vielä opettelemista. Enkä väitä olevani noissa
ihanteissa täydellinen. Pyrin kunnioittamaan
totuutta, eli että pyrin olemaan esittämättä subjektiivista
uskoani objektiivisena totuutena, vaikka itse uskonkin, että
tietyn osatotuuden olen löytänyt.
Mitä anteeksiantoon tulee, niin viittaan evankeliumien
Jeesuksen opetuksiin siitä, että kun pyytää Jumalalta
"pahoja" tekojaan anteeksi, niin on anteeksiannettava
samalla kaikille muille. Meidät on luotu opettelemaan
ehdotonta rakkautta, mutta joissakin hirmutapauksissa
anteeksianto voi olla vuosien projekti.
Evankeliumeiden Jeesus opetti myös, että jos uskoa
olisi ihmisillä sinapinsiemenenkään vertaa, niin
ihmiset voisivat sanoa vuorelle, että se lähtee
paikaltaan. Tämä vuori kuvaa mielestäni ihmisten välisiä
riitoja, kaunaa, vihaa jne.
Mutta siis jokainen ihminen toimii oman sisäisen
todellisuutensa kannalta joka hetki mielekkäästi,
vaikka katuisikin myöhemmin tekojaan.
Tosin tarkoitus ei varmaankaan ole "tehdä syntiä",
että myöhemmin voisi kokea armoa.
Aion yrittää kunnioittaa totuutta sen verran, että
en lähde kauppaamaan uskoani objektiivisena totuutena
käännyttämismielessä. Mutta tietysti voin sanoa
mielipiteitäni. Subjektiiviselta kannalta katsottuna
matkan varrella tuli niin paljon psykiatrian kannalta
katsottuna ns. merkityselämyksiä, etten voinut enää
olla uskomatta, että olin löytänyt jonkin osatotuuden.
Evankeliumien Jeesuksen (myös esim. koptilainen
Tuomaan evankeliumi) seuraajien kannattaa muistaa,
että täytyy vähintäänkin teeskennellä olevansa viaton
kuin kyyhkynen, mutta viekas ja kiero kuin käärme.
Lisäksi "susien" pelottamiseksi voi olla hyväksi
taito näytellä "Leijonaa", kuten esim.
Machiavellin Ruhtinaasta ilmenee. Ei ole väliä, mitä
menneisyydessä on mennyt tekemään.
Aika olennaista on osata tulkita ns. pyhiä tekstejä ja
mytologioita. Sen jälkeen mm. taide ja musiikki avautuu
toisella lailla.
Jarmo Antero Manninen
tekniikan ylioppilas, Espoo
syntynyt 1970 Pieksämäessä
http://www.iki.fi/manninen/
2004-2005 Jarmo Antero Manninen