Pirkan pyöräily 30.5. - 2.6.2003

Jyväskylä-Tampere-Pirkan pyöräily-Forssa

Parin vuoden tauon jälkeen aioin käydä ajamassa Pirkan kierrokseen kuuluvan Pirkan pyöräilyn. Samalla pyöräily toimisi tyhjennysharjoituksena vajaata viikkoa myöhemmin olevalle Suvi-illan maratonille. Suunnitelma kuulosti pelottavasti samalta kuin vuonna 2000 jolloin kokeilin ensimmäistä kertaa Pirkan pyöräilyä ja Suvi-illan maratonia. Tällä kertaa päätin pyöräillä hieman enemmän ja ajaa pyörällä koko matkan Jyväskylästä Jokioisiin saakka.

Kesän lämmöstä ei ollut paljon tietoa lähtiessäni toukokuun viimeisenä lauantaiaamuna ajelemaan Jyväskylästä. Lämmintä oli vajaat kymmenen astetta ja koko ajan puhalteli voimakkaan puuskittainen tuuli. Kaikeksi onneksi aurinko kuitenkin paistoi pilvien välistä eikä sateestakaan ollut tietoa.

Alkumatka kulki hyvin tuttua reittiä Muurameen. Muuramen jälkeen oli pakko siirtyä ysitien tietöiden keskelle. Valtakunnallinen pyöräreitti olisi kulkenut ysitien vartta hiekkatietä pitkin mutta en viitsinyt maantiepyörällä väistellä hiekkatien kuoppia. Ilman sen kummempia kommervenkkejä matka taittui Korpilahden ohitse kohti Jämsää. En viitsinyt poiketa Jämsään vaan mieli teki mahdollisimman pian pois ysitien liikenteen ja tietöiden keskeltä. Lopultakin saavuin Längelmäen risteykseen ja saatoin heittää hyvästit ysitien vilkkaalle liikenteelle.

Längelmäki

Längelmäen kirkko

Längelmäen seutu näytti heti alusta alkaen mukavan leppoisalta ja hyvin kauniilta maaseudulta. Päätinkin tehdä pienen lisämutkan matkaan ja ajoin valtakunnallista pyöräilyreittiä seuraten Längelmäen kirkon kautta. Tie oli mukavinta mahdollista pyöräretkeilytietä: paljon mutkia, pieniä nousuja ja laskua, metsää ja kaunista kumpuilevaa peltomaisemaa. Längelmäen kirkkokin näytti vallan sympaattiselta. Autojakaan ei tiellä juuri kulkenut.

Längelmäen kirkon jälkeen saavuin Västilään jossa pysähdyin paikallisen kyläkaupan eteen tankkaamaan. Kaupassa sain osakseni hieman ihmetteleviä katseita mutta myös keksejä, jugurttia ja suklaata. Kaupan vieressä samassa rakennuksessa oli Kylätupa jossa kyläläisiä piipahti hoitamassa mitä lie asioitaan.

Västilästä matka jatkui kohti Orivettä. Kulkeminen oli leppoisan mukavaa jos vertasi matkan ensimmäisiin kilometreihin ysitien melskeessä. Olin tällä seudulla polkenut joskus muutama vuosi aikaisemmin ollessani Miisan kanssa matkalla Isojärven kansallispuiston suuntaan. Maisemia ei kuitenkaan voinut aivan tutuiksikaan sanoa.

Oriveden nurkalla piti hetken aikaa tuumia: Lähteäkö Kangasalan suuntaan vai ajaako suorinta reittiä ysitietä pitkin. Lopulta Kangasalan reitti vei voiton. Valinta olikin erittäin kannattava sillä Orivesi-Kangasala-tie on erittäin mukavaa ajaa. Reitillä on koko ajan mukavia pieniä nousuja ja laskuja jotka pystyy ajamaan reipasta vauhtia.

Kangasala-Tampere

Viimeinen etappi Kangasalasta Tampereelle olikin tuskien taival. Kevyen liikenteen väylien opasteet ovat aivan ala-arvoisia. Pelkästään niitä seuraamalla ei takuulla löydä yhtään minnekään. Kevyen liikenteen väylien pomppiminen tien puolelta toiselle on myös hyvin rasittavaa. Vähän väliä joutuu ihmettelemään, että pitääkö nyt ajaa tunnelin läpi toiselle puolelle vai jatkaako tällä puolella kulkevaa epämääräistä tietä pitkin. Liikennevaloissa joutuu seisomaan vähän väliä. Kiroilusta huolimatta selvitin tieni sokkelon läpi ja pääsin Hakametsän jäähallille ilmoittautumaan Pirkan pyöräilyyn. Samalla bongasin hallista myös vanhan tuttuni Oran, joka ei aivan tuntenut minua aurinkolasieni takaa :)

Loppuilta kuluikin leppoisasti Mikan luona energiavarastoja ladaten saunan ja syömisen avulla. Ihmeempää väsymystä ei ollut havaittamissa mutta paljon kevyemminkin matka olisi voinut kulkea. Koko päivän olin joutunut taistelemaan hyvin kovaa puuskittaista etelä- ja lounaistuulta vastaan. Keskinopeus jäikin 22.5km/h tienoille. Yhteensä ajoaikaa meni lähes tarkalleen 8h ja matkaa kertyi 174 kilometriä. Taukoja tuli pidettyä tunnin verran.

Pirkan pyöräily

Mutalan taukopaikalla
Miisa lähdössä

Sunnuntaiaamuna lähtöaikani pirkan pyöräilyyn oli klo 0932. Tällä kertaa lähdin lyhyemmälle 132 kilometrin lenkille, koska ajattelin, että ehkä ei kannata ahnehtia liikoja koska maratoniinkiin pitää ehtiä palautua. Lähtöpaikalta bongasimme Mikan kanssa myös Miisan, joka oli lähdössä samalle lenkille 12 minuuttia minua ennemmin. Sovimme, että yritän ajaa Miisan kiinni, jonka jälkeen voisimme ajella samaa vauhtia.

Omassa lähtöryhmässäni ei ollut juurikaan vetohaluisia vaan kaikki aloittivat körötellä hissukseen. Vauhtia kuitenkin piti pitää jos mielin ajaa Miisan kiinni. Jouduin aivan alkumatkan puskemaan yksikseni vastatuulta vastaan kunnes takaani ilmestyi pidempi letka "oikeita" pyöräilijöitä joiden peesiin pääsin mukaan. Alkumatka sujuikin ihan mukavaa 28 km/h vauhtia eikä mennytkään kuin vajaa tunti niin sain Miisan kiinni. Jätin hyvästit vetojoukolle ja jäin ajamaan rennompaa tahtia Miisan seuraksi.

Pirkan pyöräilyn lyhemmältä lenkiltä jää pois monia kauniita Hämeenkyrön maisemia, jotka muistin pitkän lenkin alkumatkalta. Pyöräilyn ensimmäinen osuus Mutalaan ja Kuruun on kuitenkin ihan mukavan maiseman keskellä kulkevaa tietä jossa on kuitenkin kohtalaisen vilkas liikenne. Tänä vuonna alkumatkan kiusana oli lähes jatkuva puuskittainen vastatuuli.

Pyöräilijöitä Kurun taukopaikalla

Murole-Terälahti-Tampere

Juomatarjoilu Murolessa
Tommi Murolessa

Murolessa on reitin päätankkauspiste ja puolimatkakin on ohitettu. Kaikista kauneimmat ja mukavimmat ajopätkät asettuvat juuri Muroleen tienoille. Lyhyt etappi Kurusta Muroleen on mukava ajaa, kun pääsee ensimmäistä kertaa pois vilkkaammin liikennöidyiltä teiltä. Murolesta Terälahteen ajettiin tällä kertaa aivan eri reittiä kuin olin edelliskerralla ajanut. Uusi reitti on huomattavasti parempi kuin vanha. Mäkiä piisaa mutta ne eivät ole mitenkään liian suuria. Autoja ei kulje paljoakaan vaan saa ajella leppoisasti maisemia ihastellen.

Matkalla kohti Terälahtea

Monen muistoissa lenkin loppupuolella pian Terälahden jälkeen on yksi pitkä ja raskas nousu. Tänä vuonna siitäkään ei tarvinnut kärsiä vaan uusittu reitti kiersi pahimman nousun rauhallisempaa tietä pitkin.

Miisa vauhdissa
Taukoilijoita Sorilassa

Aivan loppumatkakin oli kohentunut huomattavasti. Edellisellä kerralla viimeisen etapin kevyen liikenteen väylän päällyste oli ollut hyvin huonossa kunnossa. Tällä kertaa päällyste oli kunnossa eikä tarvinnut enää pelätä tekariensa tippuvan maantielle.

Saavuimme Miisan kanssa perille Hakametsän jäähallille melko tarkkaan kuuden tunnin urakan jälkeen. Keskinopeus oli vähän reilut 22km/h ja matkaakin kertyi mittariin hieman vajaat 132km. Mitalin saatuamme edessä oli enää vihonviimeinen etappi Pispalaan Kotipitsan huoltopysäkin kautta. Pyöräilypäivän kruunasi Miisan leipoma raparperipiirakka jäätelön kera nautittuna :)

Tampere-Lempäälä

Maanantaina oli edessä vielä kolmas pyöräilypäivä putkeen. Vielä piti ajaa Tampereelta Jokioisiin jossa pääsisi odottelemaan lauantaista maratoonia. Maanantaiaamuna ei hevillä uskonut että nyt on kesäkuu. Mittarissa oli lämmintä taas kerran alle kymmenen astetta vaikka aurinkokin paistoi.

Alkumatka eteni hissukseen Tampereen Pyhäjärven rantamaisemia ihaillessa. Maisemiin ihastuneena voin suositella ajomatkaa Pyhäjärven rantaa myötäillen Pyynikin ohitse ja edelleen koko ajan rantaa pitkin kulkien Hatanpäässä olevan Arboretumin kautta Rantaperkiöön saakka. Tällä pätkällä ei juuri kannata kilometrivauhdeilla pröystäillä vaan vain katsella ympäristöään. Matka Tampereelta Lempäälään ei muilta osin ole mitenkään kummallinen. Koko matkan saa ajaa hyväkuntoista pyörätietä pitkin.

Toijala-Urjala-Forssa

Lempäälästä pääsee vähän aikaa sitten uusittua ja ehkä hieman tylsähköä tietä pitkin Valkeakosken suuntaan. Aivan Valkeakoskelle asti ei kannata kääntyä vaan kurvasin etelään kohti Toijalaa. Näillä tienoin on jo selvästi havaittavissa, että enää ei pyöräile Keski-Suomessa tai edes mäkisellä Tampereen seudulla. Vähäisetkin mäet loivenevat koko ajan etelää kohti ajaessa.

Toijalassa oli pienen ruokatauon paikka (banaani, jugurttia ja suolakeksejä). Toijalasta Urjalaan pääsi ajamaan mukavaa vanhaa tietä pitkin. Tälle reitille osui muutama kunnollinen mäkikin metsä- ja peltopätkien väliin. Hieman ihmeissäni olin myös nähdessäni ihka oikean kauppa-auton. Aivan loppupätkä ennen Urjalan asemaa kulkee komeaa harjua pitkin. Autolla ajaessa harjua ei välttämättä edes huomaa koska se on hyvin puiden peitossa mutta pyöräillessä sitä ei voi olla havaitsematta.

Viimeiset reilut 30km Urjalasta Koijärven kautta Forssaan olivatkin hyvin tyypillistä hämäläismaastoa. Loivaa nousua ja laskua ja paljon tasaista peltoa. Hyvin kevyttä maastoa ajaa jos ei joudu taistelemaan vastatuulen kanssa. Ajovauhti kiihtyikin koko ajan loppua kohden. Mitään ihmeellistä nähtävää ei tältä väliltä löydy jollei sellaiseksi voi laskea erään talon pihalla asustanutta isoa puu-ukkojen ja -akkojen joukkiota :)

Viimeinen pätkä Forssasta Jokioisiin menikin hujauksessa. Koko päivän saldoksi kertyi reilut 111 km ja vajaat 5h ajoaikaa. Keskinopeus jäi alkumatkan hissuttelun takia alhaiseksi mutta kuitenkin korkeimmaksi viimeisen kolmen päivän ajalta eli n. 23km/h.

http://hazor.iki.fi/2003/pirkanpyoraily/
© Tommi Lahtonen ()<https://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30