Tämä on kuvaus kokemuksistamme radiopuhelimista moottoripyöräkäytössä. Kokeilimme ko. laitteistoja Norjan reisullamme syksyllä 2001. Mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Pekka Kanerva ja Jaakko Lehto.
Koko radiosysteemiin kuuluu siis radio, akku, kypäräsetti ja akkulaturi. Kypäräsetti koostuu kuulokkeista, mikrofonista ja tankoon kiinnitettävästä tangenttinapista.
Kypäräsetin asennukseen kannattaa varata reilusti aikaa. Hommaan voi mennä ensimmäisillä kerroilla tuntikin, jos sen haluaa tehdä siististi. Mukana tulee kaikenlaisia teippejä, jousiklippejä sun muita, joilla johdot saa kypärään melko helposti ja siististi kiinni. Korvakappaleiden sijoittelu oikealle paikalleen on hankalahkoa, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta homma onnistuu niin, että molemmista korvista kuuluu ääni suurin piirtein samalla voimakkuudella. Jos kypärästä saa raotettua vuorausta, kannattaa johdot sijoittaa mahdollisimman paljon sen alle. Kuulokkeet ja mikrofoni kiinnitetään tarralapuilla kypärään. Mukana tulee myös vastalaput tarralapuille, jos kypärän pehmuste ei itsessään pidä tarraa kiinni.
Tangenttinappula kiinnitetään tankoon tarranauhalla. Sen sijoittelua korjailtiin pitkin matkaa ja minä totesin parhaimmaksi kohdaksi vasemman kahvan alapuolella niin, että nappi sijaitsee sormien ja ranteen "välissä" keskisormen ulottuvilla. Jaskan mielestä taas paras paikka oli Drifterin peilin pidikkeessä. Kaikesta päätellen sitä nappia ei kannata heti ensimmäisellä kerralla asentaa kovinkaan pysyvästi tankoon, koska paikkaa tulee kumminkin säädeltyä matkan varrella. Tangetin ja puhelimen välillä kulkevaan johtoon kannattaa jättää railuhkosti löysää, ettei se kiristy ja irtoa matkan varrella.
Radion sijoittelu onkin sitten kolmas säätökohde. Itse pidin radiolaitetta ensin takin povitaskussa. Totesin kuitenkin johtojen ja radion virittelyn taukopysähdyksillä olevan sen verran vaivalloista, että sijoitin radion loppumatkasta tankkilaukun perätaskuun sademuovin alle. Radio ei enää painanut povarissa ja johdot oli kätevämpi virittää laukkuun, kuin takin alle. Tauolla pitää vain muistaa irrottaa kypärän johto.
Cobra PMR 300:ssa on mahdollista valita käytettävä kanava 8 mahdollisesta sekä lisäksi näiden 31 "alikanavista". Käytimme aluksi kanavan 8 ensimmäistä alikanavaa. Ihmettelimme yhteyden pätkimistä heti, kun vauhtia tuli hiukan lisää tai väliin tuli auto tai mäki. Ehdimme jo kirota radiorakkineet alimpaan Pakasaivoon, mutta sitten keksimme kokeille "nolla-alikanavaa", joka siis ei käytä tuota alikanavatoimintoa ollenkaan. Radiot tuntuivat tämän jälkeen toimivan todella paljon paremmin ja yhteys katkeili vasta, kun näköyhteyttäkään ei ollut enää pitkään aikaan yhteyden toiseen osapuoleen. Alikanavien käyttö myös hidastaa yhteyden muodostusta. Tangentin painamisen jälkeen voi kulua sekunteja ennen ääniyhteyden muodostumista. Ilman alikanavia voi puhumisen aloittaa melkein heti tangentin painamisen jälkeen. Myös antennin asento vaikuttanee kuuluvuuteen. Kokemustemme mukaan se kannattaa avata pystyyn ja pitää mahdollisimman pystysuorassa.
Näppäimistön lukitustoimintoa kannattaa pitää päällä, ettei kanava vaihtuile itsestään. Eräs todella ärsyttävä Cobran piirre on, että lukitus ei lukitse "call"-nappia. Vähän väliä ko. nappula ilmeisesti painui pohjaan jonkun taskussa ja tällöin kaikkien muiden pää täyttyy kimeästä ei-kovin-kutsuvasta kutsuäänestä.
Radioiden äänenvoimakkuus riittää umpikypärällä hyvin matkamaantienopeuksissa. Moottoritiellä alkaa tuulen suhina ainakin Shoei TXR-kypärässä olla sen verran kova, että puhuminen hankaloituu. Itse pidin äänenvoimakkuusnappia n. 3/4-asennossa. Tätä kovemmalla kärsii korvat.
Kaiken kaikkiaan laitteisto on kestänyt ko. reisun ja muutaman lyhyemmän pätkän todella hyvin. Radiolaitteissa emme havainneet minkäänlaista vikaa. Välillä tosin tuntui, että yksi laite kuuluisi hiukan muita heikommin, mutta tätä emme mitenkään erityisesti testanneet. Koko päivän rankkasateessa ajettuamme yhden kypäräsetin tangenttinappi sai ilmeisesti vettä loppumatkasta ja jumiutui päälle. Tämä aiheutti pakollisen pysähdyksen, jotta Pekkakin tajusi, että emme välttämättä halua kuunnella koko loppumatkaa hänen omia hyräilyjään, vaikka se toki viihdyttävää olikin. Avasimme napin puukolla ja jätimme yöksi kuivumaan. Aamulla pelastajamme jeesusteippi tuli taas tarpeeseen ja nappi saatiin kokoon. Vehje on kuitenkin siitä lähtien toiminut hyvin teippiulkonäöstään huolimatta. Yritimme pitää kaikki liittimet sateelta piilossa ja ainakin tällä matkalla ne yhdistivät koko ajan hyvin.
Akut kestävät koko päivän ajelua n. kaksi päivää. Radio menee itsestään "nukkumaan", jos liikennettä ei ole vähään aikaan ollut ja "herää" taas toimintaan, kun liikennettä tulee. Heräämisen huomaa siitä, että puhuttaessa yhteyden muodostuminen kestää hieman kauemmin. Ilmeisesti nukkumistila todella säästää huomattavasti virtaa. Akut ladataan 220 V -laturilla, johon mahtuu kerrallaan kaksi puhelinta tai akkua. Leirintäalueilla oltiin suopeita sähkön lainaamiseen ja usein jätimme puhelimet latautumaan yöksi vastaanottotiskin taakse. Korpiretkille kannattanee varata yksi vara-akku per puhelin. Tyhjän akun lataaminen kestää joitakin tunteja.
Aluksi radion käyttäminen tuntuu vievän tuhottoman paljon huomiota pois muista ajotapahtumista. Kilometrien kertyessä ja tangenttinapin oikean paikan löytämisen jälkeen radion käyttöön tottuu, eikä jutustelu enää häiritse itse ajoa. Alkukankeuksien jälkeen olimme erittäin tyytyväisiä puhelimien toimintaan reisullamme. Ne ovat omiaan vähentämään pitkien ajo-osuuksien tylsyyttä. Alkutotuttelun jälkeen ne parantavat myös liikenneturvallisuutta keskinäisen kommunikoinnin parantuessa. Poro- ja hirvialueilla ajaessa niillä on hyvä ilmoittaa takana tuleville edessä töpöttävistä elikoista. Myös ohitustilanteet muuttuvat turvallisemmiksi, kun edellä ajava voi ilmoittaa takana tuleville ennakkotietoa vastaan tulevista liikennetilanteista. Matkanteko myös nopeutuu, kun keskustelut ja reittivalintamietinnät voidaan tehdä edellisen etapin aikana, eikä sen vuoksi tarvitse erikseen pysähtyä. Toisin sanoen pakkohankinta porukassa matkustaville motoristeille!
http://www.iki.fi/anssi/mp/cobra.html
Anssi Kanninen
30.1.2002